maanantai 29. helmikuuta 2016

Takuuvarma jauhelihakastike

Joskus on kiva tehdä ihan arkista kotiruokaa, ilman monimutkaista kikkailua. Sellaista helppoa ja nopeaa, johon ei tarvitse sen kummempaa ohjetta. Ja makua pystyy muokkaamaan fiiliksen ja kaappien sisällön mukaan. Yksi takuuvarma arkiruoka on jauhelihakastike.


Jauheliha ruskistumaan, joukkoon pilkottu sipuli. Yleensä laitan myös reilusti valkosipulia, mutta tällä kerralla käytin Poppamiehen nestemäistä valkosipulia. Kun jauheliha on ruskistunut ja sipuli kypsynyt, kaadetaan joukkoon vesi. Silleen sopiva määrä. Mausteet joukkoon vielä, ja kastike saa kiehua miedolla lämmöllä vähintään puoli tuntia. Mausteita voi laittaa oman maun mukaan. Itse laitoin tänään tomaattipyrettä, lihaliemijauhetta, mustapippuria, suolaa, chilimaustetta ja persiljaa. Ja juuri ennen kastikkeen suurustamista vielä reilusti tuoretta ruohosipulia.


Mulla on suurin osa mausteista lieden vieressä ylimmässä laatikossa. Olen huomannut, että helpottaa paljon, kun ne on käden ulottuvilla ruokaa tehdessä. Ei tuohon tietenkään kaikki mahdu, osa on sitten tuollaisessa hyllyssä, melkein selän takana heti.


Voisin joskus laittaa kunnon kuvia siitä, millainen meidän keittiö on. Ollaan itse suunniteltu tämä vuonna 1996, ja toimii vieläkin. No pari pikkujuttua ollaan välissä muutettu, ja nyt mietitään mitä tehdään välitilan laatoille. Ovien väriäkin tekisi mieli vaihtaa.

Mutta nyt takaisin asiaan... Kun kastike on kiehunut rauhassa, ja perunat ovat kypsyneet, on aika suurustaa kastike. Ja sitten saakin alkaa jo herkuttelemaan!


Ai niin, meinasin kokonaan unohtaa sen "salaisen" mausteen, jota tänään käytin...


Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Tällä kerralla käytin kuvaamiseen kännykkää, ja mun kännykän kamera on tosi pieni...

Kotisivujen parantelua

Olen alusta saakka tehnyt Helmeriinan kotisivut itse. Ensimmäiset vuodet tein ne Microsoftin Publisherilla. Kun netin käyttö mobiililaitteilla yleistyi, tuli sivujen näkymisen kanssa ongelmia. Kyllähän ne näkyivät, kun vaan jaksoi käsin veivata näkymää suuremmaksi, ja siirrellä sivua sen mukaan mitä halusi nähdä. Pidemmän päälle ei toimiva ratkaisu, ainakaan asiakkaiden kannalta.

Edelleen päivitän sivut itse, ja pohjakin on itse rakennettu. Ohjelmana toimii nykyisin Microsoft Expression. Varsinaisia mobiiliresponsiivisia sivuja tälläkään ei saa tehtyä (ainakaan tietääkseni), mutta tämä ohjelma osaa tehdä sivut niin, että mobiilinäkymässä teksti rivittyy näytön mukaan. Tämä oli huomattava parannus. Muutenkin tämä ohjelma koodaa sivut toimivammin.

Koodauksesta minulla on vain perustiedot, ja netistä pitää monesti etsiä apua. Onneksi sitä löytyy tänä päivänä helposti ja monipuolisesti. Pienyrittäjän kun on mietittävä myös kustannuspuolta, ihan kaikkea ei voi teettää muilla, vaan se mitä osataan, tehdään itse.

Nyt muutin taas hieman sivujen ulkoasua. Entiset navigointipalkit olivat tummanpunaiset mustalla tekstillä. Varsinkin mobiilissa ne tekstit näkyivät kovin huonosti, ja palkit olivat myös turhan pienet. Nyt laitoin palkit isommiksi, ja vaihdoin niihin vaalean pohjan. Näkyy ainakin omasta mielestäni paljon selvemmin nyt. Tarkistelin myös sivustolta sanamuotoja, ja otin teksteistä turhia toistoja pois. Monesti kun vähemmän on paremmin. Sivut toimivat yritykseni tietosivustona. Kaikki perusasiat löytyvät sivustolta, ja lisätietoa saa kysymällä.

Sivustolla on myös chat-palvelu. Jos on mielessä joku mieltä askarruttava kysymys, chatilla saa yhteyden nopeasti minuun. Helmeriinan chattia ei ole ulkoistettu mihinkään operaattorille tai muulle ulkopuoliselle palvelulle, vaan minä vastaan yhteydenottoihin ihan henkilökohtaisesti. Ihan ympäri vuorokauden en pysty luonnollisestikaan olemaan tavoitettavissa. Mutta silloin, kun chatti ei ole "auki", sitä kautta pystyy jättämään viestin. Viesti tulee sitten minulle sähköpostiin, ja pyrin vastailemaan mahdollisimman pian.

Olisi ollut niin kiva laittaa tähän loppuun sellaiset "ennen ja jälkeen"-kuvat. Mutta enpä huomannut taltioida sivuista niitä ennen-kuvia. Tässä kuitenkin malli siitä, miten erinäköiseltä sivut näyttävät, kun niitä katsoo tietokoneella ja puhelimella.

Tietokonenäkymä (selaimena Chrome)

Mobiilinäkymä (Sony Xperia E4, selaimena Chrome)

perjantai 26. helmikuuta 2016

Housujen paikkausta

paikkaus korjausompelu paikkaaminen

Asiakkaan housuissa oli pepun kohdassa muutaman sentin pituinen viilto (mustia housuja on vaikea kuvata, joten nuoli osoittaa siihen viiltoon, joka ei muuten kuvassa hyvin näy). Ei läpi saakka, mutta olisi käytössä varmasti pian kulunut reiäksi. Monesti pikkureikiä piilotan pienellä brodeerauksella, ja lopputulos näyttää siltä, kuin siihen olisi aina brodeeraus kuulunutkin. Tämä oli kuitenkin sellaisessa kohdassa, että brodeeraus ei olisi siinä ollut hyvän näköinen, joten piti keksiä jotain muuta. Mustiin housuihin kehiteltiin mustasta kankaasta ompelin paikan, joka ei kuitenkaan näytä paikalta.


Ensin ompelin hunajakenno-ompeleella tikkauksen viilon päälle, ettei se lähde repeämään.


Mustasta puuvillakankaasta leikkasin paikan, ja käänsin reunat nurjalle. Normaalisti käytän nuppineuloja mahdollisimman vähän. Mutta tällaisissa kaarevissa reunoissa kyllä neuloja saa olla tiheästikin. Ihan käyttöä varten ne nuppineulat on kuitenkin suunniteltu!


Koska housuissa oli paljon tikkauksia, tein paikkaankin "ylimääräisen" tikkauksen, joka samalla kiinnitti reunan nurjalle puolelle. Ja nuppineulojen ylihän ei surautella, vaan ne nypätään pois ennen kuin jäävät neulan alle! Muussa tapauksessa voi koneen oma neula vääntyä tai katketa, tai pahimmassa tapauksessa jotain muutakin mennä sijoiltaan.

paikkaus korjausompelu paikkaaminen

Paikan yläreunan käänsin samalla kun ompelin paikan housuihin kiinni. Tästä kuvasta näkee, miten valmis paikka kohdistettiin aivan vyötärönauhan alapuolelle. Toinen vaihtoehto olisi ollut purkaa vyötärönauha irti takaa, ja laittaa paikan yläreuna takakappaleen ja vyötärönauhan väliin. Mutta näin tehden säästettiin sekä aikaa että työtä, ja alkuperäiset tikkauksetkin säilyivät koskemattomina.

paikkaus korjausompelu paikkaaminen

Tässä näkyy valmis paikka. Luonnossahan se paikka ei näy näin selkeästi, koska on housujen kanssa samaa väriä. Mutta kuvassa säädin vähän valotusta ja kontrastia, jotta sain paikan erottumaan.

Tällaisia korjausompeluita teen aina silloin tällöin asiakkaille. Mutta mikähän siinä on, että asiakkaiden housuja korjailee paljon mieluummin, kuin omia... Jokohan viikonloppuna saisin aikaiseksi korjata miehen housut, jotka ovat korjaajaa odottaneet jo tovin verran...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Syntisen hyvä broiskulaatikko

Bongasin eilen Ruokasurffausta-blogista helpon ja herkulliselta vaikuttavan broileri-perunalaatikon ohjeen. Tänään tein siitä oman versioni, vähän sen mukaan mitä kaapista löytyi. Tarkoitushan on, että ruokaa tehdessä voi aina vähän tuunata ohjetta, ja käyttää kaapista niirä rippeitä, mitkä helposti saattaa kaappiin unohtua. Alkuperäisen ohjeen löydät täältä.

Tästä lähdin liikkeelle. Mulla on se tapa, että kokoan yleensä kaikki ainekset hellan viereen valmiiksi. Ei tarvitse sitten kiireessä etsiä jotain, tai pahimmassa tapauksessa huomata, että jotain puuttuu.


 Ennen sipuli itketti joka kerta. Silmät vuotivat ihan valtoimenaan, niin että jossain vaiheessa jopa karttoin sipulin käyttöä, vaikka sitä rakastankin. Oikeasti toimivaa sipulihakkuria en ole koskaan yrityksistä ja hutiostoksista huolimatta löytänyt. Viime keväänä ystäväni antoi minulle Tupperwaren sipulileikkurin. Se pelasti, enkä enää itse sipulin vuoksi! Ihan älyttömän ihana laite!


Ja valkosipuli... Se vaan on niin hyvää!!! Valkosipuli jakaa helposti ihmiset kahteen ryhmään. Onneksi meillä koko poppoo rakastaa valkosipulia.


Turhaan minä tuota ruuan tekovaihetta ja aineksia sen enempää tässä selostan, sieltähän sen näkee alkuperäisestä ohjeesta. Muutoksia mulla oli sen verran, että käytin hunajamarinoituja broiskusuikaleita (niitä ostan vain, jos kaupassa ei ole marinoimattomia, tai on tosi hyvä tarjous), ja niinpä laitoin mausteita vähän vähemmän. Ja kerma mulla oli kuohukermaa ja ruokakermaa.


Tässä on mun luottoapuri raastehommissa.

Ja viimeisenä valmis ruoka. Ja oli ihan syntisen hyvää! Koska nyt hiihtolomalla ollaan miehen kanssa oltu kotona kaksin, tästä riittää meille huomiseksikin.



tiistai 23. helmikuuta 2016

Aamun avaajat

Olipas vaikeaa keksiä järkevää ja kuvaavaa otsikkoa. Mutta niinhän se on, aamu alkaa noilla "luottotuotteilla", joita olen nyt reilut pari viikkoa käyttänyt. Ja hyväksi olen ainakin toistaiseksi todennut. Iho on alkanut voimaan paremmin, ja raapimishimot ovat kadonneet.

Koska tosiaan melkein koko "varasto" meni vaihtoon, piti hankkia uusia juttuja. Siinä sitä olikin etsimistä! Valmistajat lupaa sulle vaikka kuun taivaalta, ja parin viikon käytön jälkeen iho on kuin vauvan peppu ja muistutat missiä. No eihän se nyt oikeassa elämässä niin mene. Itse olen havainnut parhaiksi vinkkipaikoiksi ihan oikeiden ihmisten blogit. Tosin aluksi tuntui siltä, että kosmetiikan kiemuroista bloggaa vain nuoret tytöt. Ihon ominaisuudet ja tarpeet kuitenkin vaihtelevat yksilöllisesti, ja ikä tuo muutoksia myös tähän. Pikkuhiljaa netin syövereistä alkoi löytyä myös oman ikäluokkani kirjoituksia. Olin aivan onnessani, kun löysin 40+ blogit. Hei, aikuisemmatkin ihmiset bloggaa, ja vieläpä asioista, joista itsekin olen kiinnostunut! Suosittelen tutustumaan. Itse löysin tuolta monta kiinnostavaa linkkiä lukulistalleni ja paljon hyviä vinkkejä. Mulla on puhelimessa gReader, sillä on kiva lueskella iltaisin blogeja, samalla kun makoilee sohvalla.



Nuo on ne, millä mun päivä alkaa (tai ainakin jossain vaihessa aamupäivää käytän). Yritän myös opetella siihen, että noihin päivä myös päättyy. Lumenen Hydrating Cleanser on hellävarainen puhdistusvoide, josta oma ihoni ei ole lainkaan ärtynyt. Puhdistan tällä ihon aamuisin, ja tällä lähtee myös meikki iltaisin (viikolla tosin meikkiä laitan harvemmin). Moni puhdistusaine on minulle aiheuttanut ihon kuivumista ja kutinaa, mutta tämä toimii. Parina tälle ostin saman sarjan kasvoveden. Kasvovesiin mulla on ollut aina vähän sellainen suhde, että uutuuden viehätyksen jälkeen ovat jääneet kaappiin. Moni kasvovesi on ollut sellainen, että iho jää todella kiristeleväksi tai kirveleväksi. Tässä on vähän erilainen koostumus, ikäänkuin hieman voidemainen. Suosittelen, iho jää tosi pehmeäksi tämän jäljiltä. En ole ihan varma, pitäisikö tämän jälkeen vielä laittaa kosteusvoide, mutta olen kyllä laittanut. 

Pari vuotta mulla oli käytössä sellainen vaahtomainen meikkivoide, minkä päälle ei puuteria tarvinnut. Iho alkoi reagoimaan siihenkin, joten vaihtoon meni sekin. Löysin CC-voiteet, joka oli mulle ihan uusi asia. BB-voidetta olin aiemmin kokeillutkin, mutta ainakin käyttämäni yksilö oli sellainen, että tuntui kuin naamari olisi ollut kasvoilla. Voi toki olla, että käytin sitä jotenkin väärin, mutta ihoni ei muutenkaan tykännyt voiteen ainesosista (nyppyä ja näppyä alkoi ilmaantua). 


Ostin Lumenen CC-voiteen ja puuterin. Voide tuntuu oikein miellyttävältä iholla, ja jonkin verran tasoittaa ihon sävyjä (en kuitenkaan sanoisi, että mitenkään täydellisen peittävä). Mutta lopputulos siis näyttää hyvin luonnolliselta. Ja tuntuu hyvältä. Minulle on tärkeää, että meikkivoide on ohut ja helppo levittää. Ja siitä ei saa jäädä sellainen olo, että on sentin kerros pakkelia naamassa. Ihan välttämättä tämä ei puuteria seuraansa kaipaisi arkikäytössä, mutta itse käytän. Myös tuo puuteri tuntuu sopivan iholleni, eikä tunnu sitä kuivattavan (joidenkin puutereiden kanssa on sitä ongelmaa ollut). Puuteri on helppo levittää, ja lopputulos on kevyt ja luonnollinen. Mulla on oma ihonväri tosi vaalea, joten noista tuotteistakin on  molemmat sitä vaaleinta sävyä.

Reilu viikon ajan olen käyttänyt nyt myös Eucerinin CC-voidetta. Tähän pääsin tutustumaan, kun onni oli myötäinen Tuulannelin blogin arvonnassa. Tuulannelin blogissa onkin kattava kirjoitus hänen kokemuksistaan Eucerinin kanssa. Kiitoksia vain kovasti sinne suuntaan! Tämä voide oli siis minullekin ihan uusi tuttavuus. Tykkään tykkään tykkään! Voiteen koostumus on oikein miellyttävä, ja helppokäyttöinen. Ehkä hieman jopa parempi kuin tuossa Lumenessa. Mulla on tuo medium sävy, luultavasti seuraavaksi käyn ostamassa sen light-version. Toisaalta ei tämäkään kovin tumma ole, ja tasoittuu kyllä kasvoille hyvin. Ja kevättä kohden mennessä iho kuitenkin saa aurinkoa, joten sävykin saa olla vähän peivettyneemmän näköinen. Tämän kanssa ei välttämättä tarvitsisi kosteusvoidetta, mutta olen kyllä itse käyttänyt. Ainakin tässä vaiheessa, kun iho ei ole vielä aivan kunnossa. Ja varmaan kyllä jatkossakin, sillä tämä kyllä toimii loistavasti kosteusvoiteen kanssakin.

Jos noita kahta CC-voidetta vertailen, niin Eucerin vie omassa mielessäni voiton. Peittää/tasoittaa ihon värivirheitä enemmän (lopputulos on silti luonnollinen), ja koostumus on jotenkin mun sormiin "helpompi". Molemmat silti jää käyttöön, ja molempia suosittelen.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kohahdus ja herätys

Parabeenejä siellä, allergeeneja täällä, hormoonitkin heittää häränvolttia. Kohinaa median joka laitamalla. Itse pohdin, pääsisikö helpommalla jos repisi koko naaman irti.

Mediassa on kohistu erilaisista kosmetiikan aiheuttamista haitoista ja niiden aiheuttajista. Täytyy tunnustaa heti aluksi, että en osaa olla ihan hirveän huolissani siitä, mitä kosmetiikka aiheuttaa kaloille tai esimerkiksi omalle hormoonituotannolleni. Mutta olen huolissani siitä, mitä mulle tapahtuu ja miltä musta tuntuu.

Aina mun iho on ollut herkkä, ja reagoinut helposti moneen asiaan. Jos laitan vääränmoista rasvaa naamaani, alkaa kutina ja kuumotus. Jos unohdan kokonaan laittaa rasvaa, alkaa kiristys ja kutina. Toisinaan väärä huulipuna tai rasva meinaa tehdä todelliset pusuhuulet (toisaalta, eipä tartte botoxeja tai muita, tulee toki halvemmaksi). Ripsivärin kanssa saa olla tarkkana, monesti eka kerralla jo saan todeta, että ei sovi mulle, uhkaa silmät lähteä päästä kun oikein ärsyttää. Loputonta kokeilua ja arpapeliä, mitä tuotetta uskaltaa kokeilla ja mikä oikeasti sopii. Kaveripiiri tietty tykkää, kun ne sopimattomat tuotteet lähtee sitten kavereille. Kukkaro on toista mieltä. Kokeilu tulee kalliiksi, kun se kolmaskaan kokeilemani huulipuna tai päivävoide ei sitten sopinutkaan...

Aiemmin olen jotenkin ajatellut, että no mun iho nyt vaan on tällanen. Allergiat ja atopia kun on koko elämän olleet kiusana, niin minkäs sille mahtaa. Tää nyt on vaan tällasta, aina ei voi voittaa. Olo on kuin lottovoittajalla, kun joskus natsaa, ja joku tuote sattuu oikeasti sopimaan! Viime kuukausina olen seurannut eri medioissa keskustelua kosmetiikasta ja sen haitoista. En olekaan yksin asian kanssa. Ja ihan oikeasti se "vika" ei olekaan vai minussa. "Vikaa" on myös tuotteissa, joita meille kaupitellaan. Toki toisille sopii millaiset tuotteet vaan, mutta itse kuulun siihen joukkoon, jonka pitäisi osata satojen tuotteiden joukosta bongata ne itselle sopivat.

Niin, yhtenä sunnuntaina havahduin taas kerran siihen, että kutittaa ja kuumottaa. Ihan jumalatonta itsehillintää vaati, etten raapinut naamaa verille. Minulla nuo oireet siis eivät ole näkyviä, ajoittaista punoitusta ja kuivumista ja näppylöitymistä lukuunottamatta. Aloin netistä tutkailemaan jo aiemminkin moneen kertaan lukemiani juttuja. Kertaus on opintojen äiti, ja vihdoin tajusin mistä mun oirehdinta johtuu... Just siitä mitä naamaani tungen. En meikkaa läheskään päivittäin, mutta tämän naaman irtirepimishinku onkin ollut tavallisinta just viikonloppuna. Varsinkin sunnuntaina, ja jatkuu alkuviikkoon. Niin, meikkaan nimenomaan viikonloppuiltoina. Samaa puhdistusainetta olen käyttänyt myös viikolla, mutta silloin kutina on vähäisempää. Luultavasti tässä on käynyt niin, että viikonloppuisin tulee käytettyä niin montaa tuotetta samaan aikaan, että iho alkaa kapinoida. Ja juuri sellaisia tuotteita, mitkä ei mulle oikein ole sopineet. Yksistään eivät ärsytä niin paljon, mutta liian monta ärsykettä samanaikaisesti tekee katastrofin.

Mulla ei ole mitään sen tieteellisempää taustaa, enkä osaa kertoa noista kosmetiikan haitoista sellaisia kunnon faktoja. Toisaalta turha niitä on minun alkaa enää mitenkään listaamaankaan, koska netti on kyllä nykyään täynnä tietoa. Kemikaalikimara on  yksi blogeista, joihin kannattaa tutustua!

Latasin puhelimeen CosmEthics-sovelluksen, ja skannasin vessan hyllystä purkki- ja putelikokoelmani läpi. Tuolla sovelluksella pystyy löytämään tuotteista nopeasti sellaiset, mitkä joko sisältävät yleisimpiä haitallisia tai allergisoivia, tai jopa kiellettyjä ainesosia. Edellyttäen tietenkin, että sovelluksessa olevat tiedot ovat ajantasalla. Sovellukseen ei siis mielestäni kannata ihan sokeasti luottaa. Itselläni sovellus hälytti aikas monen tuotteen kohdalla, ja kun tarkistelin vielä niitä mikrokokoisia tuotelistoja pakkauksista, niin olihan noissa vaikka mitä mömmöjä. Sellaisia, mitkä hyvinkin ovat voineet oireeni laukaista.

Melkoisen kasan voiteita, puhdistusaineita ja meikkejä heitin ihan roskiin. Päätin että haluan että mun naama on jäljellä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua. Ja varmaan sen jälkeenkin, koska nythän olen vasta himppasen päälle neljänkymmenen... Jatkossa koitan ostaa vain sellaisia, mitkä luultavasti mulle sopii. Etten ainakaan tietentahtoen ihoa rasittaisi. Tuo sovellus auttaa siinä asiassa, kun pystyy tutkailemaan niitä tuotteiden ainesosia ennen ostopäätöstä. Edellyttäen siis jälleen kerran, että sovelluksessa ne inki-listat on oikein. Ei se siis autuaaksi tee, mutta ainakin jonkin verran helpottaa.

Sitten pitikin alkaa miettiä, mitkä tuotteet on sellaisia, että tarvitsen uudet heti. Ja ostoksilla kävin, ja muutama uusi tuote tuli ostettua. Onneksi ihan kaikkea ei tarvinnut uusia nyt juuri. Uusia tuotteita olen nyt käyttänyt reilu viikon joka päivä. Vielä on iho pysynyt hyvänä. Kuvassa nämä mun nykyiset jokapäiväiset aamun avaajat.


Tuota silmämeikinpoistoainetta en toki päivittäin käytä, kun en meikkaakaan normaalipäivinä (niin, kun se on ärsyttänyt ihoa). Mutta uusi sekin on, kun aiemmasta sain myös kutinaa (vaikka kuinka piti olla herkälle iholle, mutta sisälsikin jotain mömmöä, minkä nimeä en juuri muista). Ja Erisanin voiteet on olleet käytössä jo aiemmin ja tuntuvat sopivan iholleni. Ne toiset voiteet (ainahan pitäisi vaihdella eri voiteita kai) heitin pois, koska oireita ilmeisesti tuli niistä. Ainakin juuri meikin alle niitä olen käyttänyt, ja silloin kutina on ollut paljon pahempi, kuin jos olen laittanut noita kuvassa näkyviä. Lumenen tuotteet on uusia, ja niitä olen nyt testannut käytössä. CosmEthicsin sovellut myös näyttää noille kaikille vihreää valoa. Tietty syynäsin silti kaiken varalta nuo pakkausten tekstit, mutta näyttivät olevan ajantasalla.

Huh, tästä blogikirjoituksesta tulikin jo tosi pitkä. Jotta ette ihan kokonaan puudu ja nukahda, kerron hankkimieni tuotteiden käytöstä kokemuksia seuraavalla kerralla.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Hopopannari

Liityin muutama vuosi sitten Hopottajiin, ja sitä kautta olen päässyt silloin tällöin testailemaan erilaisia tuotteita. Nyt pääsin kampanjaan, jossa arvioidaan Myllyn Parhaan Pannukakkujauhoa.


Kaksi pussukkaa jauhoseosta odotti kaapissa sopivaa hetkeä. Ensimmäiseksi halusin testata tuotteen toimivuutta ihan peruspannarissa. Olisiko siitä pelastamaan sellainen ilta, kun ihan hirveästi tekee mieli iltapalaksi tehdä pannaria, mutta munat on joko loppu, tai niitä on liian vähän? Odotukset olivat suht korkealla, sillä pussissa on nestettä lukuunottamatta kaikki ainekset valmiina.

Ainekset sekoitin laktoosittomaan rasvattomaan maitoon, ja lorautin joukkoon juoksevaa margariinia (näin toimin normaalistikin, kun pannarin teen). Sitten uuni lämpiämään 225 asteesen, ja taikina saa odotella sen aikaa rauhassa. Kun uuni on lämmin, taikina vaan pellille ja uuniin kypsymään noin 25 minuutiksi. Sen jälkeen hetki jäähdyttelyä, ja pannari hillon keralla ääntä kohden. Helppoa, eikös vaan!


Meidän arvovaltaiseen raatiimme kuului minä ja mies, ja teinityttö. Pannarin kanssa tarjolla oli lettuhilloa ja vadelmahilloa, sekä kermavaahtoa. Tässä jotain kommentteja, mitä kuului iltapalapöydässä:

- Tästä puuttuu kuohkeus.
- No, kyllä itse tehty on paljon parempaa.
- Ei tää maistu oikein miltään.
- Hillo oli tästä paras osa.
- Suolaisessa pannarissa tää varmaan voi toimia paljon paremmin.
- Ei jatkoon.

Eli ihan peruspannariin tämä ei tule meillä käyttöön. Suolaista pannaria kokeillaan teinin kanssa hiihtolomalla, ja uskoisin että siinä tämä toimii paremmin. Onhan tämä periaatteessa ihan käytännöllinen tuote esimerkksi mökillä (kuiva tavara kun säilyy, eikä tarvitse tosiaan kuin neste lisätä). Eikä hintakaan ole paha; parin euron pussi riittää pellilliseen pannaria. Mutta jäin kaipaamaan makeutta ja kuohkeutta. Voimakkaampi vatkaaminen olisi saattanut vaikuttaa kuokeuteen, samoin "kunnon maito" olisi varmasti antanut makua. Mutta tarkoituksella käytin just samoja juttuja mitä silloinkin, kun teen taikinan itse alusta loppuun saakka. Paras vertailukohta niin.

Oletko sinä käyttänyt tällaisia valmiita jauhoseoksia, vai luotatko perinteiseen pannaritaikinaan?

Me jatketaan kokeilua parin viikon päästä suolaisen merkeissä.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Foccacia-leipää

Jääkaapista löytyi avattu oliivipurkki, joten päätin tehdä Foccacia-leipää.


Muuten olen aika laiska leipomaan leipää, mutta leipäkone on mun pelastus. Tykkään kokeilla erilaisia reseptejä, joita netistä nykyisin löytyykin paljon. Silloin, kun meille hankittiin ensimmäinen leipäkone, reseptejä löytyi vain koneen ohjekirjassa, ja muistaakseni pari leipäkirjaa oli kirjastossa.


Oliivit pieniksi paloiksi, ja muut aineet ohjeen mukaisessa järjestyksessä vuokaan. Painetaan paria nappia ja kone hoitaa loput. Helppoa hommaa, sopii mulle! Tosin, kun kurkkasin välillä että taikina sekoittuu tasaisesti, mun olisi pitänyt huomata sen olevan hieman liian löysää. Pari lusikallista kun olisin siinä vaiheessa lisännyt jauhoja, leivästä olisi tullut vähän kiinteämpää. No, aina ei kaikkea huomaa, mutta eipä tämä onneksi ole lainkaan niin vakavaa hommaa.


Noin kolmen ja puolen tunnin päästä pääsin vihdoin maistamaan... Todella hyvää!

Tämä ja muitakin herkullisia leipäkonereseptejä löytyy Wilfan reseptikirjasta.



tiistai 9. helmikuuta 2016

Blogi avattu

Olen kirjoitellut erilaisia blogeja monta vuotta, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Käsityöblogeista se alkoi silloin, kun kuopukseni oli pieni, ja innostuin neulomisesta ompelun ohella. Käsitöitä olen harrastanut nuoruudestani saakka. Kun valokuvaaminen vei minut mennessään, perustin valokuvablogin. Ja tottakai yrityksellekin piti jossain vaiheessa saada oma blogi. Nuo kaikki blogit ovat olleet jo pidempään tauolla, ja blogeja olen harrastanut vain lukijana.

Nyt on kuitenkin omakin bloggaaminen taas alkanut innostaa, joten päätin aloittaa. Ja tällä kertaa on vain yksi blogi. En mä osaa kirjoittaa mitään virallista yritysblogia, niin ettei se menisi pelkäksi mainostamiseksi. Tai ruoka- tai käsityöblogia, vaikka molempia niitäkin tulee päivittäin tehtyä. Enhän mä muutenkaan erittele koko ajan itseäni eri osiin. Yritys ja yrittäminen on osa minua (ja mä rakastan sitäkin osaa elämästäni), samoin kaikki mitä teen tai ajattelen. Miksi niistä kaikista ei siis voisi kirjoitella samaan paikkaan. Valokuvaaminen on jäänyt nykyisin melkein laittoman vähälle, mutta jospa siihenkin tulisi nyt uutta intoa.

Luvassa on siis ruokaa, käsitöitä, ja varmaan välillä työjuttujakin. Tarkoitus on kosmetiikastakin kirjoitella ihan lähiaikoina (juuri viime viikolla mulla meni suurin osa purkeista ja puteleista vaihtoon, niistä pidempään tulleiden ja nyt pahentuneiden iho-oireiden takia).

Niin, ja mä olen siis Merja - tuttavallisemmin blogimaailmassa jo vuosia Meemu - himppasen yli nelikymppinen porilainen nainen. Mulla on ihana mies, ja kolme ihanaa lasta. Lapsista kaksi vanhinta on jo lentäneet pesästä, mutta nuorin on vielä kotona meidän ilona. Toivottavasti löydätte uuden blogini ja viihdytte seurassani.

Ps. Jos luet blogeja Bloggerin kautta, klikkaa itsesi lukijaksi, niin päivitykset eivät pääse livahtamaan ohitse huomaamatta. Mielelläni luen kommenttejakin, jos haluat jättää jäljen käynnistäsi.