keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joulukalenterit

Huomenna se vihdoin alkaa; saa avata kalenterista ensimmäisen luukun! Mulla on ihan sellainen perinteinen Partiolaisten joulukalenteri tänäkin vuonna. Olen ostanut sen melkein joka vuosi. Tänä vuonna olin vähän ajatellut, etten tuota hanki, kun ei tietääkseni ole lähipiirissä tai ystävien lapsissa enää partiolaisia. Mutta meidänpä ovella kävi niin reipas partiolaistyttö, että pakkohan se kalenteri oli ostaa. Tuli hyvä mieli molemmille!


Ja kalenteria kuvatessani huomasin, että tuohan onkin ihan oikea adventtikalenteri! Olin ihan unohtanut, että luukut alkavat jo ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Saankin siis jo tänään avata muutaman luukun...

Toisena "kalenterina" osallistun Facebookin yhdessä neulontaryhmässä "kalenterisukkien" neulontaan. Joka aamu tulee pätkä ohjetta, joka neulotaan. Jouluna sitten on villasukat valmiina. Yllätys säilyy koko joulukuun ajan, kun koskaan ei tiedä millaista pintaa tai kuviota sukkiin tulee seuraavana päivänä. Lanka on jo etsitty valmiiksi, ja puikot ovat hollilla.

Olen taas viime tipassa miettinyt Helmeriinan joulukalenteria. Muutamana vuotena olen sellaisen nettiin tehnyt. Joskus se on ollut kotisivuilla ihan joulukalenterin näköinen, virtuaalisine luukkuineen. Luukuista sitten on joka päivä paljastunut jotain kivaa. Toisinaan joku tarjous tai ehkä arvonta, joskus ihan vain joku jouluinen miete. Viime vuonna "luukut" olivat vain päivityksiä Facebookissa joka aamu, samalla periaatteella. En ole ihan varma, kumpi systeemi on parempi. Toisaalta se kotisivulla oleva juttu on ehkä hienompi, mutta vaatiiko se ihmisiltä liikaa klikkailuja? Toisaalta se näkyisi niillekin, jotka eivät Facebookia käytä.

Onko sinulla tapana hankkia itsellesi joulukalenteri vielä näin aikuisenakin? Millainen on sinun suosikkikalenterisi? Ja toki saat kertoa mielipiteesi tuosta minun miettimästäni probleemasta, mihin tuon firman kalenterin tänä vuonna toteuttaisin.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Huovutushommia ja vinksahtanut viikonloppu

Pitkästä aikaa kirjoittelen työjuttuja tänne. Instagramiin eilen jo pari kuvaa laitoinkin hashtagilla #duunissaonkivaa. Olen onnellinen, että saan tehdä työtä, josta tykkään.

Eilen tuli Matkahuollon kyydissä oikein mieluinen lähetys. Oikein väripläjäys synkkään ja mustaan marraskuuhun. Huovutusvilloja, jotka on jalostettu suomalaisen lampaan villasta. Nämä ovat niin ihania hypistellä ja työstää, oikein kuohkeaa ja pehmeää villaa. Ja näissä on vielä jäljellä hienoinen lampaan tuoksukin! Ja mitä värejä... Tarjolla olisi ollut vaikka miten paljon lisääkin, mutta oli pakko valita tällä kertaa vain joitain värejä. Tilaan sitten lisää jossain vaiheessa tarpeen ja asiakkaiden toiveiden mukaan.

eri värisiä huovutusvilloja

Olin kyllä ajatellut, että näiden kanssa alan työskentelemään vasta ensi viikolla, mutta nämä ovat niin ihania, että olikin pakko aloitella jo illalla. Viime huovutuskerrastani on jo jonkin aikaa, enkä oikeastaan edes muistanut, miten ihanaa huovutus on. Sormet ovat kyllä välillä vaarassa, kun oikein innostuu. Huovutusneula on todella terävä, ja sormeen osuessaan tekee todella kipeän haavan. Maltti on valttia tässäkin hommassa.

korvakorun huopahelmen teko

Muutaman "helmen" olen jo huovuttanut pyöreäksi. Vielä puuttuu kuitenkin pari työvaihetta, ennenkuin näistä tule valmiita tuotteita.


Niin, mitä näistä sitten valmiina tulee? Kun huopahelmet ovat parin viimeistelyvaiheen jälkeen valmiita, teen niistä korvakoruja Helmeriinan verkkokauppaan. Varastossa on vielä muutamat korvakorut vanhaa varastoa, ja uudet värit naputtelen kauppaan sitten heti kun ovat valmiina. Ehtivät myyntiin niin, että tilaukset toimitetaan perille ennen joulua. Tässä siis oivallinen lahjaidea korujen ystävälle, tai vaikka itselle joulujuhliin. Jokainen koru on käsin tehty, ja toista tismalleen samanlaista paria ei varmasti tule kadulla vastaan.

mustat huovutetut korvakorut valmiina

Sitten se "vinksahtanut viikonloppu". Tänäänhän vietetään todella monessa paikassa mustaa perjantaita, black fridayta tms. Minusta tuo musta perjantai kuulostaa kovin synkältä. Johtuu varmasti siitä, kun koko marraskuu on muutamaa päivää lukuunottamatta ollut niin pimeää ja synkkää. Halusin omassa yrityksessäni kuitenkin jollain tapaa osallistua tähän nykyisin jo suomalaistuneeseen tapahtumaan, mutta jotenkin iloisemmalla ilmeellä. Niinpä Helmeriinassa onkin nyt Vinksahtanut Viikonloppu. Eli verkkokaupassa on koko viikonlopun ajan monessa tuotteessa hinnat ihan vinksallaan. Ja lisäksi tänään kaikki yli 25 euron tilaukset ilman toimituskuluja. Käy kurkkaamassa, olisiko siellä jotain juuri sinulle. Esimerkiksi tuollaiset huovutetut korvakorut, jotka on varastossa valmiina, ovat nyt tarjouksessa.viikonlopun ajan.


Oikein mukavaa viikonloppua sinulle!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Suolaista ja makeaa

Eilen oli leivontapäivä, kokeilin paria uutta netistä löytämääni reseptiä. Alunperin oli tarkoitus tehdä pakkaseen muutaman päivän ruuat odottamaan kiirepäiviä, mutta kakuiksihan se meinasi aluksi mennä. No iltaa kohden pääsi sentään ruuatkin uuniin, ettei ihan herkutteluksi mennyt.

Muutamaan otteeseen olen törmännyt netissä Aura-kinuskitäytekakkuun. Aluksi suhtauduin siihen vähän skeptisesti. Mutta useinhan se suolaisen ja makean kombinaatio juuri täydentää ja vahvistaa makuja. Laitetaanhan sinihomejuustoa joulupipareidenkin päälle...

Eilen sitten päätin kokeilla tuota kakkua. Pohjia paistan ensi kerralla hieman vähemmän aikaa, nyt ne tulivat pikkasen liian kuiviksi. Päällimmästä kakkulevyä hieman kostuttelinkin sitten lopussa ennen kinuskin levitystä, niin tuostakaan ei muodostunut ongelmaa. Sormisuolaa ei minun varastostani löydy, mutta myllystä rouhin varovasti hieman ihan tavallista merisuolaa kakun pinnalle. Aina uskaltaa hieman soveltaa.


Aikaahan tuossa meni, kun täyte pitää hyytyä vähintään neljä tuntia jääkaapissa. Mutta toisaalta sillä aikaa ehtii sitten tekemään kaikkea muuta, Ja lopputulos kyllä palkitsee! Meillä tehdään tätä taatusti toistekin, oli niin ihanaa. Suolainen ja makea todellakin toimivat yhdessä! Jos Aurajuusto kuuluu sinun herkkuihisi, suosittelen kokeilemaan. 


Koska tuohon kakkuun meni vain puolikas suklaalevy, piti toisellekin puoliskolle keksiä jotain käyttöä. Nimenomaan järkevää käyttöä, eikä vain parempiin suihin häviämistä. Kinuskikissan sivuilta löytyi suklaakakku, johon tulee taikinan joukkoon suklaarouhetta. Suklaan rouhiminen on mielestäni ollut aiemmin työlästä ja aikaa vievää, kun olen sen ihan veitsen kanssa rouhinut. Syksyllä ostamani sauvasekoittimen mukana tuli teholeikkuri, ja sillä saikin tosi näppärästi suklaat rouhittua ihan muutamassa sekunnissa.


Tästä kakusta menee puolet pakkaseen odottamaan. On sitten valmiina sulatettavaksi, kun on joskus vaikkapa vieraita tulossa.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Puolukkaiset jauhelihapihvit

Tänään halusin tehdä jauhelihapihvejä jollain ihan uudella ohjeella. Kuinkas sattuikaan, K-Ruokasovelluksesta löytyi mielenkiintoinen resepti, johon tuli puolukkahilloa... Seuraan telkkarista arkisin Emmerdalen jälkeen tulevaa Mitä tänään syötäisiin -ohjelmaa, ja siinä tuo ohje taitaa olla esittelyssä tämän viikon torstaina, jos nyt oikein muistan. Päätin ottaa varaslähdön, ja kokeilla heti. Tarvikkeet siis esille, ja aloittamaan...


Lähes kaikki alkaa sipulista! Sipuli on yksi mun lemppariraaka-aineista, ja silloin kun sisuskalut kestää, käytän sitä todella paljon. Nyt sen silppuaminenkin käy ihan muutamassa sekunnissa, kun on uusi hieno laite. Ostin syksyllä uuden sauvasekoittimen, ja siinä on tuollainen leikkuri mukana. Monta kertaa on jo käytetty, ja hyväksi kokeiltu. On jopa niin hyvä, että käytän monta kertaa viikossa, vaikka tuon joudunkin pesemään käsin. Konepestävässä melkein samanlaisessa sauvasekoittimen ja leikkurin yhdistelmässä oli vähemmän tehoja kuin tässä Bochin mallissa, joten tehokkuus voitti tällä kertaa käytännöllisyyden. Yleensä olen tosi laiska pesemään käsitiskiä, mutta tässä kohtaa se kyllä kannattaa.


Tällä kertaa jouduin käyttämään kaupan puolukkahilloa. Mulla on kyllä pakkasessa itse tekemääni, mutta enpä ollut ottanut ajoissa sulamaan. Onneksi jääkaapissa oli vielä hätävarapurkki, ja kyllä tuo kaupan versiokin on tosi hyvää. Itse asiassa voinen myöntää, että elämäni aikana olen keittänyt puolukkahilloa vain kaksi kertaa...


Pihvitaikinasta tuli kymmenen pientä pihviä, ja uunissa ne saivat kypsyä vartin verran. Ohje löytyy sovelluksen lisäksi myös k-ruoka.fi-sivustolta.


Paras kastike jauhelihapihvien kanssa on mielestäni sienikastike. Mulla on kaapissa vielä muutama lasipurkillinen kuivattuja suppilovahveroita. Sienet likoamaan veteen, ja etsimään jotain uutta ohjetta näillekin... Tällä kertaa tein kastikkeen samasta paikasta löytämälläni kanttarellikastikkeen reseptillä. Ja tulikin todella hyvää, eli hyvin voi vaihtaa reseptissä mainitut sienet toisiin!


Tällaisia syötiin meillä tänään, ja hyvältä maistui. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 27. lokakuuta 2016

Kun yrittäjällä kolahtaa

Pahoittelen heti alkuun blogihiljaisuutta. En ole kadonnut mihinkään, ja jatkossa on taas tarkoitus kirjoitella useammin.

Otsikko; kun yrittäjällä kolahtaa... En pimahtanut enkä kilahtanut, mutta pää kolahti ja lujaa... Pari kuukautta sitten menetin tajuntani karaokeillan jälkeen baarin vieressä ihan suorilta jaloilta ja kesken lauseen. Syy on toistaiseksi tuntematon, ja sellaiseksi varmasti jääkin. Alkoholilla oli osuutta asiaan tasan sen verran, että jos en lainkaan alkoholia käyttäisi, tuskin olisin tapahtumahetkellä ollut missään kotia pidemmällä. Todennäköisesti olen lasiini saanut jotain, joka ei sinne kuulunut, ja tajunnanmenetys aiheutui siitä. Onni onnettomuudessa oli, että en ollut yksin liikkeellä.

Taju siis lähti, ja kuulemma ihan kesken lauseen. Tajuttomuutta ei kestänyt kuin muutama minuutti, mutta siitä havahtuessani en muistanut mitään tapahtuneesta. Kuvittelin sitten, että olen kompastunut polkupyörän polkimiin tai jotain, ja kaatuessa lyönyt pääni. Ja että siinä olisi sitten tajukin mennyt. Ambulanssia kovasti ehdoteltiin, mutta sen verran olin tolkuissani, että soitin miehen hakemaan kotiin. Ja noilla tiedoilla hätäkeskuksestakin annettiin lupa olla kotona (mies soitti sinne samantien), kunhan mies herättelee pitkin yötä ja tarkistaa tajunnan tasoa.

Seuraavana päivänä kyllä väsytti ja päätä särki, mutta ei oikeastaan muuta oiretta ollut. Ajateltiin, että kyseessä on tottakai aivotärähdys, ja oireet menevät ohi parin päivän kuluttua. Vasen poski ja ohimo edellä olin asfalttia kyntänyt, ja sen kyllä näki. Kuvia en laita tänne, koska puhelimen muistikortti hajosi pari viikkoa sitten, enkä ollut kuvia tallentanut koneelle. Ja ehkä parempi niin. Loppu viikonloppu meni lähes kokonaan sohvan pohjalla nukkuen.

Viikolla sitten yritin urheasti palata työhuoneelle. Ja olin aivan ihmeissäni, kun ei vaan jaksanut. Pari päivää lisää lepoa, ja sitten uusi yritys... Ihan mieletön väsymys koko ajan, ja kävellessä tuntui, että vasenta jalkaa joutui koko ajan skarppaamaan. Huimasi kun liikkui, ja päätä särki melkein jatkuvasti. Ja kun minulla tuo luonne on sellainen, että lääkäriin ei muka pikkujutuista ehdi, niin sinnittelin vaan sitkeästi. Tunti tai kaksi töitä, ja sitten välissä parin tunnin päikkärit. Yksinyrittäjä ei ihan noin vain sairaslomalle voi aina jäädä. Lomaa kyllä saa, mutta työt ei sillä aikaa häviä. Siinä ei kuulkaa paljon lohduta mikään sairauslomalappu, jos koko ajan saa pelätä, että onko töitä sitten sairausloman jälkeen enää. Ja sillä hetkellä oli todellinen työruuhka, kun olin juuri saanut uuden ison asiakkaan. Oli kova paniikki töiden kanssa, toisaalta myös alkoi nousta huoli omasta voinnista. Yleensähän se on tosiaan muutama päivä, kun pään kopahtamisen jälkeen on vähän hutera olo.

Kun tapahtumasta oli puolitoista viikkoa, päätin soittaa terveyskeskukseen, että onkohan tämä nyt varmasti normaalia. Huimausta oli edelleen, ja vasen puolikin laittoi vielä hieman hanttiin. Päätä särki, ja tietokoneella työskentely oli lähes mahdotonta. Puheen tuottamisessa oli välillä ongelmaa, sanat ei vaan tulleet aina ulos, tai ei löytyneet. Ja muisti ei pelannut, keskittymiskyky oli nollassa, luultavasti stressasin tilanteesta niin kovasti varsinkin töiden vuoksi. Toki olo oli koko ajan kohentunut. Ja kun tässä välissä oli sitten selvinnyt sekin, että tosiaan mulla olikin ensin taju lähtenyt, ja siksi olin kaatunut ja pääni lyönyt. Ajattelin, että parempi nyt pelata varman päälle kuitenkin.

Menin sairaanhoitajalle näytille. Kuvittelin, että yhtäkkiä käväisen töiden lomassa. Hän lähetti minut päivystysjonoon lääkärille. Tämä lääkäri sitten kyseli kaikkea, ja teki neurologiset perustestit. Mulle iski täysi paniikki siinä vaiheessa, kun vasemmalla jalalla seisominen ja viivaa pitkin kävely ei onnistuneet. Tajusin, että taisi se kolahdus kuitenkin aika raju olla. Sain lähetteen sairaalan päivystykseen, että pääsen pään kuvaukseen. TT-kuvassa ei onneksi ollut murtumia, eikä vuotoa (ei edes vanhaa vuotoa näkynyt, joten helpotuksesta sain huokaista). Sairaalaan minut haluttiin kuitenkin tarkkailuun yön yli, ja sydänkäyrä seurattiin sitten myös sen ajan. Aamulla neurologi testaili perustestejä uudestaan, ja sanoi että ne oireet johtuu siitä pään iskusta. Kaikki pitäisi palautua, mutta aikaa voi mennä monta viikkoa tai muutama kuukausi. Ja jos oireet pahenee niin sitten pitää ottaa yhteyttä lääkäriin heti. Epilepsiaa tai muuta ei epäillyt, vaan tosiaan tajunnanmenetys saattoi johtua tyrmäystipoista. Mutta sitä ei tietenkään tuossa vaiheessa pystynyt enää varmistamaan, joten kaikki vaihtoehdot pitää sulkea pois. Ajokieltoa on 3 kk (enää reilu kuukausi jäljellä), sen määräsi jo se ensimmäinen lääkäri terveyskeskuksessa. Sain myös lähetteen magneettikuvaan, jonka vastauksia olen nyt kuukauden odotellut. Ilmeisesti mitään hälyyttävää siinä ei onneksi ole ollut, kun ei ole vielä vastauksiakaan tullut.

Pikkuhiljaa vointi alkoi sitten kohentua, ja muutaman viikon olen ollut jo melkein entiselläni. Selvisin siis lähinnä säikähdyksellä! Kävely sujuu jo ihan normaalisti, samoin hienomotoriikka on täysin palannut (silloin alussa oli itselleni järkytys, että jopa neulominen oli todella hidasta). Päänsärkyä on enää harvoin. Isoin ongelma (sekin pieni lähtöpisteeseen verraten) on vasemmalla puolella kasvoja oleva alue, joka puutuu ja säkenöi. Ihan pienikin hipaisu voi laukaista sen säkenöimisen, ihan kuin tulisi pieniä sähköiskuja. Olisiko sitten kudosvaurioiden myötä tullut jotain hermovaurioitakin, jotka varmaan paranevat aikaa myöten. Muisti pelaa myös jo melko hyvin, tärkeissä asioissa on nyt kännykkä hälyyttämässä, ja työpöydällä on muistilappuja. Ja se neurologihan sanoi, että muutama kuukausikin tässä voi mennä, joten yritän olla rauhassa ja antaa aikaa itselleni.

Mikä parasta, töitä pystyn jo tekemään ihan täysillä. Ja se uusi, iso asiakaskin on säilynyt. Mulla on ihan mahtavat asiakkaat, kaikki ymmärsivät tilanteen kun sen heille selitin. Olen kiitollinen! 




maanantai 8. elokuuta 2016

Maisemakahvilan marjapiirakkaa

Meillä on nyt meneillään "Operaatio pakkasen tyhjennys". Yleensä se on hieman aikaisemmin kesällä, mutta tällä kertaa jäi vähän myöhemmälle. Viime vuotista mustikkaa pakkasessa on enää ihan pikkuisen, mutta puolukkaa löytyy enemmänkin, kun sitä tulee vähemmän käytettyä. Oivallinen keino marjojen vähentämiseen onkin marjapiirakka...


Tähän Maisemakahvilan piirakkaan törmäsin Facebookin parissakin ruokaryhmässä. Pakkohan sitä oli kokeilla, kun niin moni tuntui kehuvan. Pohjataikinan päälle tuli marjat, laitoin sekä mustikkaa ja puolukkaa. Marjojen päälle rahkatäyte, ja pinnalle vielä reilusti murutaikinaa. Ihanan erilainen piirakka verrattuna siihen mitä yleensä tulee tehtyä! Ja monikäyttöinen ohje, kun marjoja voi vaihdella, tai laittaa niiden tilalle vaikka raparperia.


Vaniljakastiketta vielä päälle, ja ääntä kohden!
Kyllä on hyvää, ja kuulemma saa tehdä toistekin...

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Itse tehtyä ketsuppia

Tänään pilkoin kilon verran tomaatteja, ja heitin kattilaan. Tulihan sinne joukkoon vähän muutakin; etikkaa, ruokosokeria, sipulia ja mausteita. Puoli tuntia keittelyä, soseutus sauvasekottimella, ja vielä puolisen tuntia hauduttelua. Valmista!


Olen tehnyt kerran aiemminkin itse ketsuppia, ja nyt innostuin taas keittelemään sitä. Eihän ketsuppi paljoa kaupassakaan maksa, mutta itse tehdystä tietää ainakin varmaksi, mitä se sisältää. Ja tämä on todella hyvää, ainakin minun ja monen muun mielestä. Ja nythän on aivan otollinen aika tällaisille puuhille, kun kotimaiset tomaatit ovat edullisimmillaan!

Sen verran poikkesin ohjeesta, että paprikan jätin pois ettei närästele turhan takia. Samoin chilin / cihijauheen jätin pois, ja laitoin tilalle Chili Explosion -mausteseosta. Ohje tähän ketsuppiin löytyy Rajamäen sivulta.

Ohjeessa luki, että ketsuppi säilyy jopa kuukausia jääkaapissa, mutta minä laitan osan kyllä muovipurkeissa pakastimeen. Äkkiä se sieltä sitten sulaa. Jääkaapissa kun on kuitenkin aika rajallinen tila (meillä ainakin kauppapäivänä tulee kaappi melkein täyteen), eikä meillä ole kellaria.

Mulla olisikin vähän haaveena hankkia jostain käytettynä edullinen jääkaappi, jota voisi käyttää kellarin sijaan. Nyt kun mulla olisi pieni into kokeilla kaikenlaista säilömistä. Hillot ja erilaiset kastikkeet voi toki pakastaa, mutta jotain suolakurkkuja ja kurkkusalaattiakin haluaisin kokeilla. Tietty voihan niitä tehdä sellaisen pienen erän, joka mahtuu vaikka jääkaapin alahyllylle.

Onko sulla tapana säilöä näin syksyn tullessa? Itse aion tehdä vielä ainakin pizzakastiketta pakkaseen, ja punasipuli-puolukkahilloketta pari purkkia jääkaappiin. Ja tietty marjametsässä pitäisi käydä, ja jos vaan suppilovahveroita löytyy, niin niitä kuivaan. Kanttarellit menee joko pakkaseen tai suoraan pannulle.

maanantai 1. elokuuta 2016

Puhelinongelmia

Kyllä täällä ollaan, vaikka blogi on ollut ihan luvattoman kauan hiljainen. Kesä on mennyt vauhdilla, ja kohta ollaan jo syksyssä. Onneksi ei kuitenkaan ihan vielä.

Ennen juhannusta mies osti mulle uuden puhelimen. Olin haaveillut siitä jo jonkin aikaa, lähinnä siksi että omassani oli niin pieni kamera. Olin kuitenkin päättänyt, että ostan uuden sitten kun oikeesti on rahaa, kun puhelimessa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. Sitten tuli tilanne, että teinin puhelin alkoi vetelemään viimeisiään. Hän ei tarvitse puhelimessa niinkään laadukasta kameraa, isompaa osaa näyttelee erilaiset sovellukset, ja niihin tuo mun Sony E4 taipui kyllä hyvin. Ikääkään puhelimella ei ole vasta kuin vajaa vuosi. Mies sitten osti mulle Samsung S5 Neon, ja annoin vanhan puhelimen teinille.

Pointtina puhelimen valinnassa mulla oli siis hyvä kamera, ja plussana veden- ja pölynkestävyys. Mies olis ostanut mieluummin Sonyn, mutta jostain syystä halusin juuri tuon. Ja oli se hieman halvempikin kuin se miehen ajattelema. No, ehkä olis kannattanut miestä kuunnella kuitenkin.

Kerkis tuo pari viikkoa mulla olemaan, ja olin ihan innoissani, kun sai Instagramiinkin otettua teräviä ja selkeitä kuvia. Jopa sateessa. Kunnes sitten yhtenä yönä pyöräilin kotiin hirveässä kaatosateessa... Puhelin ei sitten vedenpitävyydeltään ollut ihan priimalaatuinen kuitenkaan, ja lakkasi toimimasta. Heti viime kuun alussa (4.7.) mies vei puhelimen liikkeeseen, ja se lähti huoltoon. Pari viikkoa kun luuri oli ollut huollossa, tuli tieto että puhelin vaihdetaan uuteen. Vieläkään se uusi luuri ei ole liikkeeseen tullut, ja mulla alkaa välillä hieman hymy hyytyä. Esikoiselta sain onneksi lainaan vanhan puhelimen, Samsung Gion. Se on kuitenkin niin vanha, että kelpaa lähinnä soittamiseen ja tekstaamiseen. Esimerkiksi yrityksen korttimaksulaitetta ei siihen pysty kytkemään, joten toivottavasti uusi luuri tulee jo tässä hyvin pian...


tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kanapiffit helpolla kaavalla

Joinain päivinä sitä haluaa hyvää ruokaa vähällä vaivalla. Kanafileepihvit valmistuvat nopeasti ja helposti, ja niitä meillä tehdäänkin usein. Pyrin siihen, että pakastimessa olisi aina vähintään yksi paketti broilerin ohutleikkeitä tai filepihvejä. Ne kun ottaa edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan, niin iltapäivällä saa sitten nakata pihvit pannulle. Kylkiäiseksi teen yleensä riisiä ja salaattia.
Kanapiffit valmiina riisin ja salaatin kera

Salaatin tein tänään jo aiemmin päivällä, niin se ehti maustua rauhassa ennen ateriaa. Ja toisaalta sain tehdä hommia sitten melkein viime minuuttiin saakka, kun osa ateriasta oli valmisteltu jo etukäteen. Näitä yksinyrittäjyyden ja kotona sijaitsevan työhuoneen hyviä puolia... Salaattiin tuli tällä kertaa perusainesten lisäksi minivesimelonia. Sillä muuttui tavallinen kurkku-tomaatti-jääsalaattiseos heti ihanan raikkaaksi kesäsalaatiksi.
vesimelonisalaatti

Kanapihveihin laitoin mausteeksi suolaa, pippuria, Chili Explosion -mausteseosta (miten niin taitaa olla tätä nykyä mun lempimauste) sekä runsaasti kuivattua rakuunaa. Kun pihvit olivat paistuneet pannulla melkein kypsiksi, lisäsin pannulle purkillisen kuohukermaa. Eli tällä kertaa tein pihveille varmaan maailman helpoimman kastikkeen.

kanapihvit kerman kera pannulla
 
Kun kanapihvit olivat kauttaaltaan kypsyneet, oli kermakin jo kiehunut sopivasti hieman kasaan. Ja riisikin oli jo keittimessään valmistunut. Meille hankittiin riisinkeitin varmaan joskus reilu vuosi sitten, ja on ollut tykätty ja ahkerassa käytössä. Meillä on se ihan perusmalli, koska hankittiin se nimenomaan riisinkeittoa varten. Puurot ja muut valmistuu ihan kattilassa. Mutta riisi valmistuu keittimessä kätevästi ilman vahtimista, ja pysyy lämpimänäkin vielä jonkun aikaa kypsymisen jälkeen.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Loma toisilla, kesä kaikilla

Vihdoin viikonloppuna tapahtui se, mitä meidänkin perheessä jo oltiin odotettu. Koululaisella oli lauantaiaamuna kevätjuhla ja todistusten jako. Ja nyt on parin kuukauden kesäloma, taisi tulla tarpeeseen. Syksyllä alkaa peruskoulun viimeinen vuosi, ja silloin tavoitteena olisi nostaa numeroita. Tämä vuosi meni miten meni, todistus oli ihan kantajansa näköinen. Parempi silti kuin mitä pelättiin. Rohkaisevaa on tieto siitä, että eväitä on kyllä paljon parempaan, ja syksyllä pienluokassa on ehkä helpompi niitä eväitä käyttää. Kasiluokka oli meidän perheelle monessa mielessä haastavaa aikaa, ja ehkä voimat ei ihan kaikkeen riittäneet. Mutta syksyllä sitten on uudet kuviot ja uusi alku. Nyt nautitaan lomasta, eikä edes ajatella koulua ja sen velvoitteita! Annetaan lasten nauttia kesälomasta, ja me vanhemmatkin saadaan siinä samalla parin kuukauden "wilma-loma".

Viime viikolla oli ihania hellepäiviä, ja parina päivänä minäkin siirryin töiden kanssa pihalle nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Ompeluvehkeitä en sentään pihalle raahannut (välillä kesällä tulee niitäkin kannettua kyllä terassille). Mutta pitkästä aikaa tein vähän koruhommia, niitä saa hyvin pihallakin tehtyä.

Pinkit korvakorut hopeakoukuilla

Siinä samalla tein itsellenikin uudet korvikset. Näitä samoja helmiä on minulla ihan varastossakin. Mutta omiin korviksiini kierrätin helmet vanhasta rannekorusta, joka on sittemmin jäänyt käyttämättä. Koukutkin olen tehnyt itse hopealangasta. Verkkokauppaankin on uusia koruja tulossa, mutta esittelen niitä joskus myöhemmin.

Meillä juhannusruusutkin jo kukkii. Niiden hyvinvoinnin salaisuus on se, että kasvavat naapurin puolella. Kurkottelevat vaan aidan yli meidänkin puolta kaunistamaan.

juhannusruusu

juhannusruusu

Oikein mukavaa kesää teille kaikille!

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Lohta, parsaa ja bataattiranskalaisia

Sunnuntaisin mieskin ehtii välillä kokkaamaan. Hän on meillä se, joka hallitsee kalat ja lihat paljon minua paremmin. Eilen mies oli kalastamassa, ja sai saalistakin. Osa meni pakkaseen odottamaan, ja osa pääsi tänään savustuspönttöön kypsymään. Savustettu lohi on niin ihanaa, ja meillä se maistuu koko perheelle!

Savulohen seuraksi kokkasin uunissa paahdettua parsaa ja bataattiranskalaisia. Olen aiemmin laittanut parsaa ainoastaan pari kertaa, ja silloin ihan keittämällä. Nyt halusin kokeilla jotain uutta, ja tämä olikin todella herkullista, joten resepti pitänee kirjoittaa kansioon muistiin. Bataattiranskalaiset valmistuvat jo rutiinilla, ilman erityistä ohjetta. Bataatti suikaleiksi, öljyn joukkoon mausteita, ja sitten vain sekoitetaan ja laitetaan uuniin.

parsat ennen uuniin laittoa

uunissa paahdetut parsat valmiina

savulohta, paahdettua parsaa ja bataattiranskalaisia

Ubuntun opettelua

Parisen kuukautta sitten kerroin siitä, kun mies hankki meille pari "uutta" vanhaa konetta. Teinille oman, ja mulle sellaisen "kakkoskoneen", ettei tartte aina piilotella työhuoneessa kun jotain haluan koneella tehdä. Molemmissa oli käyttöjärjestelmänä Windowsin Vista. Omani sain kuntoon, ja päivitykset toimii loistavasti. Teinin koneessa oli joku ongelma, että Vistan päivityksiä ei siihen tullut lainkaan, kun joku juttu oli koneessa vähän solmussa. Ja jossain vaiheessa se kone alkoin sammuilemaan kesken surffailun, kun lämmöt nousi liikaa. Muutenkin tuntui koko kone jumittavan jatkuvasti.

Nyt tehtiin sitten niin, että annoin teinille tuon oman kakkoskoneeni. Itse pärjään vaikka ilmankin, kun blogit saa luettua vaikka puhelimella tai tabletilla. Ja kaiken muun pystyn kyllä työkoneellakin tekemään. Tutkin tuota teinin konetta, ja tosiaan sieltä puuttui useampikin juttu, joka olisi mahdollistanut päivitykset. Päätinkin sitten, että vaihdanpa käyttöjärjestelmäksi Linux Ubuntun. Aattelin, että ei se kone ainakaan huonommaksi mene, jos kokeilen sitä vaihtoehtoa. Ubuntussa on se hyvä puoli, että ennen varsinaista asennusta sitä pystyy kokeilemaan. Aina kun ei laitteisto välttämättä taivu pyörittämään kaikkia versioita, ja minä en noista laitetiedoista mitään ymmärrä. Kokeilussa kaikki toimi, joten sitten vaan asentamaan... En jättänyt tuota Vistaa lainkaan koneeseen, kun ei kerran toiminut kunnolla.

Asentaminen itsessään oli hyvin helppo toimenpide, ja kaikki toimi suomenkielisenä. Kone toimii nyt kuin unelma. Hieman jotkut jutut vaatii opettelua, mutta äkkiä tähän tottuu. Onneksi netistä löytyy kyllä hyvin ohjeita, jos ei heti joku juttu onnistu. 

Seuraava probleema olikin, että piti etsiä uuden kuvankäsittelyohjelmat. Kaikista Windowsin käyttämistä ohjelmista kun ei ole Linux-versioita. Eilen sitten löytyi minun käyttöön sopiva yhdistelmä. Raw-tiedostojen perussäädöt teen nyt UFRawilla. Vaatii vähän opettelua, mutta ohjeet löytyy netistä, ja tekemällä oppii. Ihan kelvolliselta ohjelmalta tuntuu. Loppusäädöt ja terävöinnin ja rajaukset teen sitten gThumbin kanssa. On mulla pari muutakin ohjelmaa asennettuna, mutta näiden yhdistelmä on ainakin vielä tuntunut toimivimmalta mun käytössä. Gimpillä tekee jo sitten melkein mitä vaan, mutta tämän vanha kottero ei sitä jaksa oikein pyörittää.

voikukka

lauantai 28. toukokuuta 2016

Omatekoiset kananugetit

Itse tehdyt kananugetit ovat meidän perheen mielestä paljon parempia kuin kaupasta ostetut. Kaupasta me ei enää niitä ostetakaan, muuten kuin joskus todella harvoin. Meillä teini on jo pidempään pyytänyt taas nugetteja tekemään, ja tänään lupasin niitä tehdä. Loppujen lopuksihan ne valmistuvat suhteellisen helposti ja nopeasti.

Alkuperäisen ohjeen olen joskus bongannut jostain blogista, ja jossain lehdessäkin sellainen on näkynyt. Mulla on reseptikansio, johon kirjoitan kokeillut ja hyviksi todetut ohjeet talteen. Mutta koska olen laiska kirjoittaja, niin yleensä kirjoitan vain ainekset ylos, ja valmistuksen osalta laitan vain korkeintaan pari kaarimerkkiä tai nuolta, ja kypsennyslämpötilan... Siinä on kuulkaa sitten miettimistä, jos ei ole jotain ruokaa valmistanut pitkään aikaan, joten välillä menee toteutus aika luovaksi.

itse tehdyt kananugetit valmiina


KANANUGETIT:

paketillinen broilerin ohutfileitä
1 muna
tilkka rypsiöljyä
suolaa, mustapippuria
noin 3 dl hienonnettuja maissihiutaleita tai riisimuroja

Kananmunan joukkoon sekoitetaan mausteet ja öljytilkka.
Kanafileet leikataan sopivan kokoisiksi paloiksi, ja kastetaan hyvin muna-mausteseokseen, ja sen jälkeen pyöritellään maissihiutalemuruissa.

Kypsennetään uunivuoassa leivinpaperin päällä 220 asteessa noin 10-15 minuuttia.

torstai 26. toukokuuta 2016

Kesäkurpitsapasta minun tapaani

Viimeisen viikon ajan meillä ollaan syöty lähinnä sitä, mitä on kaapista löytynyt, tai mitä on saatu äkkiä tehtyä. Plus kerran mies ja teini haki grilliltä ruokaa (ei oo sitten tuotakaan tehty tosi moneen vuoteen, mutta nyt teinin pyynnöstä). Sami Hedbergin Grillit huurussa -ohjelmassa kokoama hamppari kyllä vei nälän!

Tänään päätin tehdä ruuan valmiiksi jo aamupäivällä, kun siihen oli mahdollisuus. Sitten saa koko loppupäivän keskittyä rauhassa töihin, kun ei tarvitse kytätä kellosta, milloin pitää alkaa ruuanlaittoon. Olen pyrkinyt siihen, että neljältä meillä olisi ruoka valmiina, kun mies ja teini kotiutuvat.

Viikonloppuna kaupasta tarttui mukaan kesäkurpitsa. Oli tarkoitus alunperin, että teen siitä ja Koskenlaskijasta uunissa jotain hyvää. Mutta en sellaista reseptiä löytänytkään. Paahdetun kesäkurpitsapastan resepti löytyi netistä, ja kuulosti erittäin herkulliselta! Kaikkea ei löytynyt kaapista, mitä alkuperäisessä reseptissä oli, joten suosiolla tein sitten oman versioni ruuasta.

sipulia ja valkosipulia

Kuten moni muukin ruoka, tähänkin tuli runsaasti sipulia ja valkosipulia!

sipulit ja kesäkurpitsat paloiteltuina uunivuoassa

Kesäkurpitsa ja sipuli pilkottuina uunivuokaan, ja valkosipulin kynnet joukkoon kuorineen. Kuoret poistetaan kyllä myöhemmin. Joukkoon sekoitellaan 2-3 rkl mustapippurilla, suolalla ja chilimausteella maustettua oliivi(-rypsi)öljyä. Vuoka laitetaan vartiksi 220 asteiseen uuniin.

lohkotut kirsikkatomaatit

Vartin päästä vuoka otetaan pois uunista, ja lisätään joukkoon lohkotut tai puolitetut kirsikkatomaatit. Mulla oli vain puolisen rasiaa näitä nyt, mutta rasiallisen voi kyllä hyvin laittaa. Tomaatit ovat maustuneet samassa öljyseoksessa, mitä laitettiin jo uunissa käyneisiin kasviksiin. Näin tomaatit eivät pala tai kuivu uunissa. Tässä vaiheessa voi myös kasvisten päälle ripotella hieman jotain yrttimaustetta. Itse laitoin Provencale-seosta. Myös tuoreet yrtit sopivat tähän. Vuoka laitetaan sitten vielä vartiksi takaisin uuniin kypsymään.

maustepurkki

Nämä on muuten ihan parhaita maustepurkeiksi! Pilttipurkkeja mulla on ollut maustepurkkeina, mutta niiden korkit jumittuvat. Tämä on pestopurkki, ja saan näitä ystävältäni aina silloin tällöin. Aion pikkuhiljaa vaihtaa kaikki maustelaatikkoni purkit näihin. Tykkään noista mustista kansista, ja Dymolla saa kätevästi nuo nimet laitettua. Meillä on meinaan ongelma, että käytännöllisen kokoisia purkkeja ei oikein tahdo kaupasta pikkurahalla löytyä, kun nimenomaan lasisia olen etsinyt. Monet valmiit maustepurkit ovat liian korkeita tuohon laatikkoon, missä mausteita säilytän. Näitäkään purkkeja ei tule itse hankittua, koska meillä ei kukaan pestoa suostu syömään. Samantapaisia purkkeja löytyy myös curry- ja chilitahnoista, mutta mun ruokavalio ei niitäkään kestä. Täytyy vaan toivoa, että ystävä ei kyllästy pestoon, ennenkuin olen saanut vielä parikymmentä purkkia =D

uunissa paahdetut kasvikset

Tältä kasvikset näyttävät uunista tultuaan. Ja aaah, mikä ihana tuoksu!!

paahdetut valkosipulin kynnet

Ja katsokaa näitä paahdettuja valkosipulin kynsiä... Jos tuoksu on lähes huumaava, niin kyllä makukin on aivan mahtava (joo en voinut vastustaa kiusausta, vaan maistoin)! Valkosipulin maku on pehmentynyt, ja siihen on hyvin sekoittunut öljyn ja mausteiden aromeita. Uunissa kuoret ovat jo osittain aukeilleet, ja nyt ne otetaan kokonaan pois. Valkosipulit mussataan haarukalla tahnaksi.

paahdettu kesäkurpitsapasta


Valkosipulitahna ja kypsynyt pasta sekoitetaan vuokaan, ja sitten pääseekin maistelemaan. Lisäksi voi tarjota vaikka salaattijuustoa ja kananmunia.

Niin, ja sen alkuperäisen reseptin voit käydä kurkkaamassa K-Ruoka.fi-palvelusta.

Tähän minun versiooni kesäkurpitsapastasta tuli:

1 kesäkurpitsa
2 sipulia ja 4 valkosipulin kynttä
puolisen rasiaa kirsikkatomaatteja
3 rkl oliivi-rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä, reilulla kädellä
Chili Explosion mausteseosta
Provencale-yrttimaustetta
penne-pastaa noin 250 g

maanantai 23. toukokuuta 2016

Luonto osaa, minä en

Hetken on täällä ollut nyt hiljaisempaa. Ei ole oikein tapahtunut mitään mainittavaa. Viime viikko meni työjuttujen parissa niin, etten ehtinyt edes mitään erikoisempaa tai parempaa kokkaamaan. Ja jos kokkasinkin, niin nälkä ja kiire olivat niin kovia, että en huomannut ottaa kuvia...

Tänä(kin) keväänä olen todennut, että ihan oikeasti musta ei taida tulla mitään hortonomia, ei edes amatööritasolla. Kaikki, mitä kylvin alkukeväällä, on kuolleet. Osa kuivuuteen, osa liikaan kasteluun. Yksi rosmariini tuolla näkyy olevan hengissä vielä... Siis yksi!! Mitä tekee edes yhdellä rosmariinilla...

Ystävältä sain kaksi pikkuista tumman tomaatin tainta. Ei taida noihinkaan tulla hedelmiä... Jospa ensi keväänä vienkin ystävälle multapussin ja purkkeja. Ja sanon että saa hoitaa siihen saakka, että satoa on näkyvissä. Kun en vaan noissa onnistu. Onneksi nykyään ei ole velvollisuus omistaa perunapeltoa ja yrttitarhaa, vaikka asuisikin omakotitalossa.


Onneksi luontoäiti hoitaa hommansa vähän paremmin. Viime perjantaina omenapuussa oli jo paljon nuppuja, melkein enemmän kuin lehtiä.


Tänään kävin aamulla pihalla kameran kanssa, kun aurinkokin paisto oikein ihanasti. Omenapuussa kukat alkavat jo aueta! Toivottavasti saadaan paljon omenoitakin. Parina vuotena omenat ovat tippuneet maahan jo ennen valmistumistaan, mutta pidän peukkuja, että tänä vuonna saadaan tehdä pakkaseen paljon omenahilloa.


Oikein aurinkoista ja ihanaa viikkoa sinulle!


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Pizzalauantai

Lauantai on meillä yleensä se päivä, kun tehdään pizzaa. Tänä viikonloppuna päätin tehdä ihan sellaista peruspizzaa, ilman sen kummempia hienosteluja ja kikkailuja. Oikaisin niin paljon, että tein vaan leivinjauheella kohotettavan taikinan. Ei se nyt millään tapaa vastaa kunnon hiivataikinaa, mutta toisaalta joskus on lupa tehdä vaan helposti ja nopeasti. Panostetaan sitten toisella kerralla taas enemmän.

Meidän perheeseen yleiskone tuli muistaakseni samana vuonna, kuin mentiin naimisiin. On sillä jo hieman siis ikää, kun sormuksen mukaan meidän häät vietettiin tammikuussa 1992. Kovassa käytössä tuo on ollut, ja hyvin on palvellut. On taatusti lunastanut nimensä, Philips Ahkera. Nykyään tämä välillä pitää jotain kitinää ja kropinaa, mutta kun uuden ostolla uhkailee, niin hyvin jaksaa vielä pizzataikinankin vaivata. Ja sain muuten ohjeen, että voisin vaikka ottaa vähän kuoria auki ja putsailla sisuksia. Samalla voisi laittaa vähän voitelua kriittisiin kohtiin. Ei olisi itselleni tullut edes mieleen, mutta laitan tehtävälistalle.

Philips Ahkera

Telkkarissa ja joissain pizzerioissa taikina pyöritellään ja heitellään lennokkaasti ohueksi pizzapohjaksi. Kokeilin kerran, mutta totesin itselleni toimivaksi tavaksi perinteisen kaulimisen.


Ja jälleen kerran hehkutan tätä luottoapulaistani. Tämä suikaloi, viipaloi ja raastaa niin kätevästi! Tämän ostoa aikoinaan mietin pitkään, ja ajattelin että on vähän turhake, kun onhan mulla ihan normaali raastinrautakin. Mutta heti ekan kokeilun jälkeen tiesin, että en luopuisi tästä mistään hinnasta! Säästää ranteita, ja homma sujuu paljon nopeammin kuin käsin tehdessä. Ja mikä parasta; osat saa pestä tiskikoneessa!


Tällä kertaa pizzan päälle tuli siis ihan perusaineksia. Kinkkua, tonnikalaa, persikkaa ja katkarapuja. Katkarapuja tuli vain toiselle puolelle; miestä ja teiniä varten. Eivät ole mun herkkua. Ja päälle tietenkin paljon juustoraastetta. Tällä kerralla käytin Goudaa.


Sellaiset vartti tai parikymmentä minuuttia kun jaksoi odottaa pizzan paistumista, pääsikin sitten syömään!


Tällaista pizza meillä oli lauantai-iltana. Mitkä on sun lempitäytteet pizzan päälle?

Kerro se kukkasin

Mulla kävi tänään flaksi, ja voitin melkein naapurissa olevan kukkakaupan kimppuarvonnassa kukkakimpun! Itsehän olen sen verran allerginen, että meillä näkee kukkasia vain silloin, kun joku asiaan perehtymätön niitä on tuonut hyvää hyvyyttään. Toki rakastan kaikkea kaunista, mutta kun röörit tuppaa menemään tukkoon, niin sen kanssa on opittava elämään, ja tehtävä kompromisseja.

Nämä kukat pääsivät kuitenkin heti arvoiseensa paikkaan. Soitin rakkaalle ystävälleni pikaisen puhelun. "Ootko kotona puolen tunnin päästä, tuun ihan nopeesti poikkeemaan. Ei tartte kahvia laittaa, poikkeen vaan siinä ovella yhtäkkiä kun olis yks juttu."


Valitettavasti kännykällä napattu kuva ei tuo oikeutta kukkien ihanuudelle. Mutta mielestäni oli oikein kaunis kimppu, ja tuoksui aivan huumaavan ihanalle!

Kiitoksia vielä oikein kovasti Rauhanpuiston Kukkaan! Kaupalla on myös oikein ihanat facebook-sivut, käykäähän kurkkaamassa...

tiistai 10. toukokuuta 2016

Kuvien käsittelystä ja mainoskuvista

Miten sinä käsittelet valokuvia, millaisia ohjelmia käytät?

Itse käytän yleensä kameran valmistajan (Nikon) omaa ohjelmaa kuvien siirtoon kamerasta koneelle, ja myös kuvien rajaukseen ja säätämiseen. Kuvaan RAW-tiedostoina, niin esimerkiksi valkotasapainoa ja värisävyjä on helppo korjailla jälkikäteen. Samalla ohjelmalla lopuksi muutan kuvat jpg-muotoon.

Jpg-kuvat käytän vielä Photo Scapen kautta. Se on osoittautunut minulle helpoimmaksi ja parhaaksi ohjelmaksi, ja on muuten suomenkielinenkin. Sen kanssa vielä terävöitän kuvat, ja teen viimeiset pilkunviilaukset sävyihin. Ohjelmalla saa myös lisättyä tekstiä, kehyksiä ja muita kuviin.

Kakkoskoneella ei ole tuota Nikonin ohjelmistoa (lisenssi sallii asennuksen vain yhteen koneeseen). Siinä mulla on RAW-tiedostoja varten Scarab Darkroom 2 Lite. Vielä on sen kanssa paljon opeteltavaa, mutta tuntuu suht käytännölliseltä tuokin ohjelma, ainakin paremman puutteessa. Ja viimeinen silaus sitten jälleen Photo Scapella.

Tänään tutustuin Canvan netissä toimivaan ilmaisversioon. Moni on sitä kehunut, ja käyttää sitä yrityksen Facebook- ja blogikuviin. Itsekin kerran aiemmin olen sitä kokeillut, mutta jostain kumman syystä en oikein tajunnut tuota ohjelmaa silloin. Tänä aamuna sain hieman apuja, ja itse asiassa tuo ohjelma olikin todella helppokäyttöinen! Kuviin saa laitettua filttereitä, kehyksiä, tekstejä ja melkein mitä vain. Ohjelmasta löytyy todella paljon ilmaista materiaalia, ja sitten on maksullisiakin osioita. Tämä ohjelma toimii siis selaimessa, joten ei vaadi asentamista koneelle. Suosittelen kokeilemaan, mikäli et ole jo kokeillut, ja sulla on tarvetta esimerkiksi mainoskuvien muokkaukselle. Alla oleva kuva on tehty Canvalla.

Canvalla tehty mainoskuva

Ja hei, yksi vinkkipyyntökin mulla olisi. Etsin sellaista kollaasiohjelmaa, jolla saa kuvat laitettua ikäänkuin lomittain ja sekaisin, ja jota voisi käyttää tietokoneella (Windows Vista tai 10)... Jos tiedät hyvän (ilmaisen), kerrothan siitä, niin olen kiitollinen!

maanantai 9. toukokuuta 2016

Ihana kevät, valoa ja lämpöä

Mä niin rakastan kevättä ja kesää. Rakastan sitä, kun on valoisaa aamusta iltaan saakka, ja lämmintä! Vaikka kevät ja kesä on allergioiden aikaa, ja monesti tulee tuskailtua kun röörit menee tukkoon, on nämä kaksi mun lempivuodenajat. Mun mieli tarvitsee lämpöä ja varsinkin valoa. Stressiäkin kestää auringon paistaessa paljon paremmin, kuin pimeinä ja synkkinä aikoina.

Kyllä se kevät alkaa tuolla pihallakin jo näkyä ihan tosissaan. Muutaman kuvan kävin kännykällä nappaisemassa tänä iltana. Järkkärissä oli akku vähissä, joten kännykkään oli tyytyminen. Jossain vaiheessa on kyllä uusi puhelin hankittava, että saa parempia kuvia ladattua Instagramiin. Ja tänne blogiinkin. En mä järkkäristä luovu, mutta kun se ei ole mukana muuten kuin silloin, kun varta vasten lähden kuvailemaan.


Nämä siniset kukat jaksavat vuodesta toiseen nousta mullasta meitä ilostuttamaan. Anopilta näitä sain silloin, kun tähän muutettiin. Ja näiden täytyy kyllä olla sitkeää laatua, kun mullahan ei mitään viherpeukalon vikaa tunnetusti ole koskaan ollut... Lapset sanoivat näitä pienenä hammasharjakukiksi. No, ehkä noissa jotain hammasharjan mallia saattaa ollakin...


Raparperipenkissä on jo asiat ihan mallillaan. Taitavat ensimmäiset olla jo niin isoja, että piirakkaa saa leipoa heti, kun ehtii. Kuvassa nuo näyttävät paljon isommilta, kuin oikeasti ovat. Otin kuvan aika läheltä, ja kännykän kamera tuntuu hieman vääristävän perspektiiviäkin.


Kukkapenkissä - siinä ainoassa, jossa on ne hammasharjakukat sekä jotkut violetit (liljat?) - on näköjään kuokkavieras. Se pitää varmaankin kaivaa ylös, ja ehkä siirtää sopivampaan paikkaan.