torstai 27. huhtikuuta 2017

Skyr-rahkan maistelua


Hopottajien kautta meidän perhe pääsi tutustumaan jo jokin aika sitten kauppoihin tulleisiin laktoosittomiin Skyr-rahkoihin. Odotukset olivatkin korkealla, koska perheessämme on yksi laktoosi-intolerantikko herkkusuu; perheen teini. Lisäksi näissä uusissa Skyreissä ei ole lisättyä sokeria, ja sisältävät runsaasti proteiinia (niinkuin rahka yleensäkin). Lahtoosittomana löytyy kaupoissa jopa neljää makua, mutta meidän kaupassa oli ostohetkellä vain kahta. Eli kokeiluun meille päätyi mansikka-banaani ja veriappelsiini.


Heti purkkia tarkastellessa tuli mieleen, että nämähän on retkieväänä käteviä. Lusikka on jemmassa kannen alla, jossa se pysyy tallessa ja ehjänä eväshetkeen saakka. Kantta aukaistessakaan lusikka ei pääse lentämään tuulen mukana hukkaan, kun se on tuollaisessa pienessä taskussa. Kätevää!


Sitten siihen varsinaiseen asiaan... Mies ehti ensimmäisenä maistamaan, ja ensimmäinen reaktio hänellä oli "onpas kuivaa". Mieheni tuntien luulin että vitsaili, kunnes kerkesin itsekin maistamaan. Aiemmin maistelemiini rahkoihin verrattuna tämä tosiaan oli melko kuivaa. Silti itselläni se ensimmäinen ajatus oli, että "tää kyllä nyt maistuu jotenkin teolliselta". Purkkia hetken lueskeltuani syykin löytyi. Lukihan siellä ihan selvästi sen "Ei lisättyä sokeria"-tekstin lisäksi "Makeutettu makeutusaineilla". Mikähän siinä on, että nuo keinotekoiset makeutusaineet lähes poikkeuksetta maistuu läpi. Ja toinen kysymys sitten onkin, että miksi niillä pitää pilata muuten herkulliset tuotteet. Toki ymmärrän, että niillekin on oma kohderyhmänsä. Se makeutusaineen maku nyt valitettavasti meidän mielestä vaan tunkin niin paljon läpi, että aito rahkan ja hedelmien maku peittyi. Veriappelsiinirahkassa se hedelmän maku maistui hieman paremmin.


Teinitytär maistoi rahkoja vasta myöhemmin. Olin ajatellut, että hänelle nämä menevät läpi, ja lisää pyydetään kaupasta tuomaan. Nuoriso kun tarttuu herkästi juuri tuollaisiin "terveyslupauksiin", kuten runsasproteiini ja vähähiilarinen. Mutta tyttöpä yllätti: Tuli aika tyly kommentti, että ei tartte sitten meille ostaa enää näitä. Eli kyllä se maku nuorisollakin etusijalla menee. Ja varmasti on vaikuttanut hänenkin mieltymyksiin, että kotona pyritään suosimaan aitoja makuja, ja keskustellaan paljon myös ravintoon liittyvistä asioista (ei me silti mitään terveysintoilijoita olla, ja välillä kyllä mässytelläänkin).

Vaikka meidän perhe ei näistä tykännytkään, niin oli silti kiva osallistua tähän projektiin. Nyt tiedetään millaisia nämä ovat, ja ensi kerralla maistellaan taas jotain muuta. Makuasioista on turha kuitenkaan kiistellä, jokaisella on ne omat tarpeet ja mieltymykset. Ootko sinä jo näitä maistanut tai aiotko maistaa?

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kyllä täällä vielä ollaan, toivottavasti sielläkin!

Suorastaan järkytyin, kun eilen käväisin pikaisesti täällä. Ihan varmana olen edellisviikolla kirjoittanut blogiin jotain. Mutta ei sitä täällä kyllä näy, ei edes hallintapaneelissa ole siellä luonnoksissa. Jotain on mennyt pieleen jossain vaiheessa.

Sitä vain olisin silloin sanonut, että olen todella pahoillani, kun ei blogissa ole ollut mitään elämää pitkiin aikoihin. Olen kyllä teidän muiden blogeja lueskellut innolla, mutta itselläni ei ole tuntunut olevan oikein mitään kirjoitettavaa. Ja jos olisi ollut, ei ole jaksanut keskittyä kirjoittamiseen.

Eilen tein päätöksen, että jatkossa yrittäjäasiat saavat oman blogin. Täällä haluan keskittyä kokkailukokeiluihin, Hopotuksiin (huomenna viimeistään bloggaan yhden hopotuksen, siitä enemmän sitten silloin), hauskoihin kommelluksiin, iloihin ja suruin ihan henkilökohtaisessa elämässä. Toisessa blogissa on sitten ehkä vähän virallisempi, muttei missään tapauksessa jäykkä ja kaavoihin kangistunut, tyyli. Ja bloggausten aiheet juurikin siellä yrittäjän ja yrityksen arjessa.

Täällä nykyisessäkin blogissa tulee vähän muutoksia, kun vain ehdin pikkuviilausta suorittamaan. Blogin nimen todennäköisesti tulen vaihtamaan, niin että tuo yrityksen nimi jää pois. Mutta jotain pitää ensin keksiä tilalle, jotain minua itseäni kuvaavaa. Olisin jo eilen vaihtanut blogin osoitteenkin, mutta en sitten saanutkaan toimimaan uudelleenohjausta tästä osoitteesta. Ilmeisesti jotenkin ymmärsin koko asian väärin, joten jätin sitten osoitteen ennalleen. Jos joku tässä osaa neuvoa, niin otan kyllä neuvoja vastaan!

Tuon Helmeriinan yritysblogin jo tänään aamupäivällä avasin. Jos käsityöläisen arki kiinnostaa sinua, käy toki tutustumassa Käsin ja koneella -blogiini.

Mukavaa päivänjatkoa!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joulukalenterit

Huomenna se vihdoin alkaa; saa avata kalenterista ensimmäisen luukun! Mulla on ihan sellainen perinteinen Partiolaisten joulukalenteri tänäkin vuonna. Olen ostanut sen melkein joka vuosi. Tänä vuonna olin vähän ajatellut, etten tuota hanki, kun ei tietääkseni ole lähipiirissä tai ystävien lapsissa enää partiolaisia. Mutta meidänpä ovella kävi niin reipas partiolaistyttö, että pakkohan se kalenteri oli ostaa. Tuli hyvä mieli molemmille!


Ja kalenteria kuvatessani huomasin, että tuohan onkin ihan oikea adventtikalenteri! Olin ihan unohtanut, että luukut alkavat jo ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Saankin siis jo tänään avata muutaman luukun...

Toisena "kalenterina" osallistun Facebookin yhdessä neulontaryhmässä "kalenterisukkien" neulontaan. Joka aamu tulee pätkä ohjetta, joka neulotaan. Jouluna sitten on villasukat valmiina. Yllätys säilyy koko joulukuun ajan, kun koskaan ei tiedä millaista pintaa tai kuviota sukkiin tulee seuraavana päivänä. Lanka on jo etsitty valmiiksi, ja puikot ovat hollilla.

Olen taas viime tipassa miettinyt Helmeriinan joulukalenteria. Muutamana vuotena olen sellaisen nettiin tehnyt. Joskus se on ollut kotisivuilla ihan joulukalenterin näköinen, virtuaalisine luukkuineen. Luukuista sitten on joka päivä paljastunut jotain kivaa. Toisinaan joku tarjous tai ehkä arvonta, joskus ihan vain joku jouluinen miete. Viime vuonna "luukut" olivat vain päivityksiä Facebookissa joka aamu, samalla periaatteella. En ole ihan varma, kumpi systeemi on parempi. Toisaalta se kotisivulla oleva juttu on ehkä hienompi, mutta vaatiiko se ihmisiltä liikaa klikkailuja? Toisaalta se näkyisi niillekin, jotka eivät Facebookia käytä.

Onko sinulla tapana hankkia itsellesi joulukalenteri vielä näin aikuisenakin? Millainen on sinun suosikkikalenterisi? Ja toki saat kertoa mielipiteesi tuosta minun miettimästäni probleemasta, mihin tuon firman kalenterin tänä vuonna toteuttaisin.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Huovutushommia ja vinksahtanut viikonloppu

Pitkästä aikaa kirjoittelen työjuttuja tänne. Instagramiin eilen jo pari kuvaa laitoinkin hashtagilla #duunissaonkivaa. Olen onnellinen, että saan tehdä työtä, josta tykkään.

Eilen tuli Matkahuollon kyydissä oikein mieluinen lähetys. Oikein väripläjäys synkkään ja mustaan marraskuuhun. Huovutusvilloja, jotka on jalostettu suomalaisen lampaan villasta. Nämä ovat niin ihania hypistellä ja työstää, oikein kuohkeaa ja pehmeää villaa. Ja näissä on vielä jäljellä hienoinen lampaan tuoksukin! Ja mitä värejä... Tarjolla olisi ollut vaikka miten paljon lisääkin, mutta oli pakko valita tällä kertaa vain joitain värejä. Tilaan sitten lisää jossain vaiheessa tarpeen ja asiakkaiden toiveiden mukaan.

eri värisiä huovutusvilloja

Olin kyllä ajatellut, että näiden kanssa alan työskentelemään vasta ensi viikolla, mutta nämä ovat niin ihania, että olikin pakko aloitella jo illalla. Viime huovutuskerrastani on jo jonkin aikaa, enkä oikeastaan edes muistanut, miten ihanaa huovutus on. Sormet ovat kyllä välillä vaarassa, kun oikein innostuu. Huovutusneula on todella terävä, ja sormeen osuessaan tekee todella kipeän haavan. Maltti on valttia tässäkin hommassa.

korvakorun huopahelmen teko

Muutaman "helmen" olen jo huovuttanut pyöreäksi. Vielä puuttuu kuitenkin pari työvaihetta, ennenkuin näistä tule valmiita tuotteita.


Niin, mitä näistä sitten valmiina tulee? Kun huopahelmet ovat parin viimeistelyvaiheen jälkeen valmiita, teen niistä korvakoruja Helmeriinan verkkokauppaan. Varastossa on vielä muutamat korvakorut vanhaa varastoa, ja uudet värit naputtelen kauppaan sitten heti kun ovat valmiina. Ehtivät myyntiin niin, että tilaukset toimitetaan perille ennen joulua. Tässä siis oivallinen lahjaidea korujen ystävälle, tai vaikka itselle joulujuhliin. Jokainen koru on käsin tehty, ja toista tismalleen samanlaista paria ei varmasti tule kadulla vastaan.

mustat huovutetut korvakorut valmiina

Sitten se "vinksahtanut viikonloppu". Tänäänhän vietetään todella monessa paikassa mustaa perjantaita, black fridayta tms. Minusta tuo musta perjantai kuulostaa kovin synkältä. Johtuu varmasti siitä, kun koko marraskuu on muutamaa päivää lukuunottamatta ollut niin pimeää ja synkkää. Halusin omassa yrityksessäni kuitenkin jollain tapaa osallistua tähän nykyisin jo suomalaistuneeseen tapahtumaan, mutta jotenkin iloisemmalla ilmeellä. Niinpä Helmeriinassa onkin nyt Vinksahtanut Viikonloppu. Eli verkkokaupassa on koko viikonlopun ajan monessa tuotteessa hinnat ihan vinksallaan. Ja lisäksi tänään kaikki yli 25 euron tilaukset ilman toimituskuluja. Käy kurkkaamassa, olisiko siellä jotain juuri sinulle. Esimerkiksi tuollaiset huovutetut korvakorut, jotka on varastossa valmiina, ovat nyt tarjouksessa.viikonlopun ajan.


Oikein mukavaa viikonloppua sinulle!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Suolaista ja makeaa

Eilen oli leivontapäivä, kokeilin paria uutta netistä löytämääni reseptiä. Alunperin oli tarkoitus tehdä pakkaseen muutaman päivän ruuat odottamaan kiirepäiviä, mutta kakuiksihan se meinasi aluksi mennä. No iltaa kohden pääsi sentään ruuatkin uuniin, ettei ihan herkutteluksi mennyt.

Muutamaan otteeseen olen törmännyt netissä Aura-kinuskitäytekakkuun. Aluksi suhtauduin siihen vähän skeptisesti. Mutta useinhan se suolaisen ja makean kombinaatio juuri täydentää ja vahvistaa makuja. Laitetaanhan sinihomejuustoa joulupipareidenkin päälle...

Eilen sitten päätin kokeilla tuota kakkua. Pohjia paistan ensi kerralla hieman vähemmän aikaa, nyt ne tulivat pikkasen liian kuiviksi. Päällimmästä kakkulevyä hieman kostuttelinkin sitten lopussa ennen kinuskin levitystä, niin tuostakaan ei muodostunut ongelmaa. Sormisuolaa ei minun varastostani löydy, mutta myllystä rouhin varovasti hieman ihan tavallista merisuolaa kakun pinnalle. Aina uskaltaa hieman soveltaa.


Aikaahan tuossa meni, kun täyte pitää hyytyä vähintään neljä tuntia jääkaapissa. Mutta toisaalta sillä aikaa ehtii sitten tekemään kaikkea muuta, Ja lopputulos kyllä palkitsee! Meillä tehdään tätä taatusti toistekin, oli niin ihanaa. Suolainen ja makea todellakin toimivat yhdessä! Jos Aurajuusto kuuluu sinun herkkuihisi, suosittelen kokeilemaan. 


Koska tuohon kakkuun meni vain puolikas suklaalevy, piti toisellekin puoliskolle keksiä jotain käyttöä. Nimenomaan järkevää käyttöä, eikä vain parempiin suihin häviämistä. Kinuskikissan sivuilta löytyi suklaakakku, johon tulee taikinan joukkoon suklaarouhetta. Suklaan rouhiminen on mielestäni ollut aiemmin työlästä ja aikaa vievää, kun olen sen ihan veitsen kanssa rouhinut. Syksyllä ostamani sauvasekoittimen mukana tuli teholeikkuri, ja sillä saikin tosi näppärästi suklaat rouhittua ihan muutamassa sekunnissa.


Tästä kakusta menee puolet pakkaseen odottamaan. On sitten valmiina sulatettavaksi, kun on joskus vaikkapa vieraita tulossa.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Puolukkaiset jauhelihapihvit

Tänään halusin tehdä jauhelihapihvejä jollain ihan uudella ohjeella. Kuinkas sattuikaan, K-Ruokasovelluksesta löytyi mielenkiintoinen resepti, johon tuli puolukkahilloa... Seuraan telkkarista arkisin Emmerdalen jälkeen tulevaa Mitä tänään syötäisiin -ohjelmaa, ja siinä tuo ohje taitaa olla esittelyssä tämän viikon torstaina, jos nyt oikein muistan. Päätin ottaa varaslähdön, ja kokeilla heti. Tarvikkeet siis esille, ja aloittamaan...


Lähes kaikki alkaa sipulista! Sipuli on yksi mun lemppariraaka-aineista, ja silloin kun sisuskalut kestää, käytän sitä todella paljon. Nyt sen silppuaminenkin käy ihan muutamassa sekunnissa, kun on uusi hieno laite. Ostin syksyllä uuden sauvasekoittimen, ja siinä on tuollainen leikkuri mukana. Monta kertaa on jo käytetty, ja hyväksi kokeiltu. On jopa niin hyvä, että käytän monta kertaa viikossa, vaikka tuon joudunkin pesemään käsin. Konepestävässä melkein samanlaisessa sauvasekoittimen ja leikkurin yhdistelmässä oli vähemmän tehoja kuin tässä Bochin mallissa, joten tehokkuus voitti tällä kertaa käytännöllisyyden. Yleensä olen tosi laiska pesemään käsitiskiä, mutta tässä kohtaa se kyllä kannattaa.


Tällä kertaa jouduin käyttämään kaupan puolukkahilloa. Mulla on kyllä pakkasessa itse tekemääni, mutta enpä ollut ottanut ajoissa sulamaan. Onneksi jääkaapissa oli vielä hätävarapurkki, ja kyllä tuo kaupan versiokin on tosi hyvää. Itse asiassa voinen myöntää, että elämäni aikana olen keittänyt puolukkahilloa vain kaksi kertaa...


Pihvitaikinasta tuli kymmenen pientä pihviä, ja uunissa ne saivat kypsyä vartin verran. Ohje löytyy sovelluksen lisäksi myös k-ruoka.fi-sivustolta.


Paras kastike jauhelihapihvien kanssa on mielestäni sienikastike. Mulla on kaapissa vielä muutama lasipurkillinen kuivattuja suppilovahveroita. Sienet likoamaan veteen, ja etsimään jotain uutta ohjetta näillekin... Tällä kertaa tein kastikkeen samasta paikasta löytämälläni kanttarellikastikkeen reseptillä. Ja tulikin todella hyvää, eli hyvin voi vaihtaa reseptissä mainitut sienet toisiin!


Tällaisia syötiin meillä tänään, ja hyvältä maistui. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 27. lokakuuta 2016

Kun yrittäjällä kolahtaa

Pahoittelen heti alkuun blogihiljaisuutta. En ole kadonnut mihinkään, ja jatkossa on taas tarkoitus kirjoitella useammin.

Otsikko; kun yrittäjällä kolahtaa... En pimahtanut enkä kilahtanut, mutta pää kolahti ja lujaa... Pari kuukautta sitten menetin tajuntani karaokeillan jälkeen baarin vieressä ihan suorilta jaloilta ja kesken lauseen. Syy on toistaiseksi tuntematon, ja sellaiseksi varmasti jääkin. Alkoholilla oli osuutta asiaan tasan sen verran, että jos en lainkaan alkoholia käyttäisi, tuskin olisin tapahtumahetkellä ollut missään kotia pidemmällä. Todennäköisesti olen lasiini saanut jotain, joka ei sinne kuulunut, ja tajunnanmenetys aiheutui siitä. Onni onnettomuudessa oli, että en ollut yksin liikkeellä.

Taju siis lähti, ja kuulemma ihan kesken lauseen. Tajuttomuutta ei kestänyt kuin muutama minuutti, mutta siitä havahtuessani en muistanut mitään tapahtuneesta. Kuvittelin sitten, että olen kompastunut polkupyörän polkimiin tai jotain, ja kaatuessa lyönyt pääni. Ja että siinä olisi sitten tajukin mennyt. Ambulanssia kovasti ehdoteltiin, mutta sen verran olin tolkuissani, että soitin miehen hakemaan kotiin. Ja noilla tiedoilla hätäkeskuksestakin annettiin lupa olla kotona (mies soitti sinne samantien), kunhan mies herättelee pitkin yötä ja tarkistaa tajunnan tasoa.

Seuraavana päivänä kyllä väsytti ja päätä särki, mutta ei oikeastaan muuta oiretta ollut. Ajateltiin, että kyseessä on tottakai aivotärähdys, ja oireet menevät ohi parin päivän kuluttua. Vasen poski ja ohimo edellä olin asfalttia kyntänyt, ja sen kyllä näki. Kuvia en laita tänne, koska puhelimen muistikortti hajosi pari viikkoa sitten, enkä ollut kuvia tallentanut koneelle. Ja ehkä parempi niin. Loppu viikonloppu meni lähes kokonaan sohvan pohjalla nukkuen.

Viikolla sitten yritin urheasti palata työhuoneelle. Ja olin aivan ihmeissäni, kun ei vaan jaksanut. Pari päivää lisää lepoa, ja sitten uusi yritys... Ihan mieletön väsymys koko ajan, ja kävellessä tuntui, että vasenta jalkaa joutui koko ajan skarppaamaan. Huimasi kun liikkui, ja päätä särki melkein jatkuvasti. Ja kun minulla tuo luonne on sellainen, että lääkäriin ei muka pikkujutuista ehdi, niin sinnittelin vaan sitkeästi. Tunti tai kaksi töitä, ja sitten välissä parin tunnin päikkärit. Yksinyrittäjä ei ihan noin vain sairaslomalle voi aina jäädä. Lomaa kyllä saa, mutta työt ei sillä aikaa häviä. Siinä ei kuulkaa paljon lohduta mikään sairauslomalappu, jos koko ajan saa pelätä, että onko töitä sitten sairausloman jälkeen enää. Ja sillä hetkellä oli todellinen työruuhka, kun olin juuri saanut uuden ison asiakkaan. Oli kova paniikki töiden kanssa, toisaalta myös alkoi nousta huoli omasta voinnista. Yleensähän se on tosiaan muutama päivä, kun pään kopahtamisen jälkeen on vähän hutera olo.

Kun tapahtumasta oli puolitoista viikkoa, päätin soittaa terveyskeskukseen, että onkohan tämä nyt varmasti normaalia. Huimausta oli edelleen, ja vasen puolikin laittoi vielä hieman hanttiin. Päätä särki, ja tietokoneella työskentely oli lähes mahdotonta. Puheen tuottamisessa oli välillä ongelmaa, sanat ei vaan tulleet aina ulos, tai ei löytyneet. Ja muisti ei pelannut, keskittymiskyky oli nollassa, luultavasti stressasin tilanteesta niin kovasti varsinkin töiden vuoksi. Toki olo oli koko ajan kohentunut. Ja kun tässä välissä oli sitten selvinnyt sekin, että tosiaan mulla olikin ensin taju lähtenyt, ja siksi olin kaatunut ja pääni lyönyt. Ajattelin, että parempi nyt pelata varman päälle kuitenkin.

Menin sairaanhoitajalle näytille. Kuvittelin, että yhtäkkiä käväisen töiden lomassa. Hän lähetti minut päivystysjonoon lääkärille. Tämä lääkäri sitten kyseli kaikkea, ja teki neurologiset perustestit. Mulle iski täysi paniikki siinä vaiheessa, kun vasemmalla jalalla seisominen ja viivaa pitkin kävely ei onnistuneet. Tajusin, että taisi se kolahdus kuitenkin aika raju olla. Sain lähetteen sairaalan päivystykseen, että pääsen pään kuvaukseen. TT-kuvassa ei onneksi ollut murtumia, eikä vuotoa (ei edes vanhaa vuotoa näkynyt, joten helpotuksesta sain huokaista). Sairaalaan minut haluttiin kuitenkin tarkkailuun yön yli, ja sydänkäyrä seurattiin sitten myös sen ajan. Aamulla neurologi testaili perustestejä uudestaan, ja sanoi että ne oireet johtuu siitä pään iskusta. Kaikki pitäisi palautua, mutta aikaa voi mennä monta viikkoa tai muutama kuukausi. Ja jos oireet pahenee niin sitten pitää ottaa yhteyttä lääkäriin heti. Epilepsiaa tai muuta ei epäillyt, vaan tosiaan tajunnanmenetys saattoi johtua tyrmäystipoista. Mutta sitä ei tietenkään tuossa vaiheessa pystynyt enää varmistamaan, joten kaikki vaihtoehdot pitää sulkea pois. Ajokieltoa on 3 kk (enää reilu kuukausi jäljellä), sen määräsi jo se ensimmäinen lääkäri terveyskeskuksessa. Sain myös lähetteen magneettikuvaan, jonka vastauksia olen nyt kuukauden odotellut. Ilmeisesti mitään hälyyttävää siinä ei onneksi ole ollut, kun ei ole vielä vastauksiakaan tullut.

Pikkuhiljaa vointi alkoi sitten kohentua, ja muutaman viikon olen ollut jo melkein entiselläni. Selvisin siis lähinnä säikähdyksellä! Kävely sujuu jo ihan normaalisti, samoin hienomotoriikka on täysin palannut (silloin alussa oli itselleni järkytys, että jopa neulominen oli todella hidasta). Päänsärkyä on enää harvoin. Isoin ongelma (sekin pieni lähtöpisteeseen verraten) on vasemmalla puolella kasvoja oleva alue, joka puutuu ja säkenöi. Ihan pienikin hipaisu voi laukaista sen säkenöimisen, ihan kuin tulisi pieniä sähköiskuja. Olisiko sitten kudosvaurioiden myötä tullut jotain hermovaurioitakin, jotka varmaan paranevat aikaa myöten. Muisti pelaa myös jo melko hyvin, tärkeissä asioissa on nyt kännykkä hälyyttämässä, ja työpöydällä on muistilappuja. Ja se neurologihan sanoi, että muutama kuukausikin tässä voi mennä, joten yritän olla rauhassa ja antaa aikaa itselleni.

Mikä parasta, töitä pystyn jo tekemään ihan täysillä. Ja se uusi, iso asiakaskin on säilynyt. Mulla on ihan mahtavat asiakkaat, kaikki ymmärsivät tilanteen kun sen heille selitin. Olen kiitollinen!